29.3.09

Maatunti

Earth Hour tuli ja meni. Kävin ulkona, ja ihmettelin miten hiljaista siellä oli. En tiedä, oliko hiljaisuus todellista vai kuviteltua. Näkö- ja kuulohavainnot ovat ainakin minun päässäni jonkin verran linkittyneet siten, että kun yhtäkkiä on hämärämpää tai muuten toisen näköistä kuin pitäisi, ei kuulokaan toimi vähään aikaan niin hyvin kuin normaalisti. Earth Hour on ideana mukava muustakin kuin ilmastonmuutossyistä. Valot ovat usein valosaastetta, joka peittää tähtitaivaan näkyvistä, ja jos jonakin vuonna Earth Hourin ajaksi sattuu kirkas kevättalvinen yö, voi moni yllättyä iloisesti.

Olen löytänyt täältä Porin lähistöltä muutaman hyvän ja pimeän tähtienkatselupaikan. Tässä laakeassa maisemassa on hyvätkin puolensa, vaikka siihen tottuminen kestikin jonkin aikaa. Ei laaksoa, eikä juuri kukkulaakaan, mutta toisaalta esteetön näkymä horisonttiin niin, että tähtikuviot näkyvät ympäri ämpäri. Tyttäreni on ollut usein mukana, sillä hän on niin ikään innostunut tähtien tiirailusta, ja tuntuu Stellariumin ansiosta tunnistavan tähtikuviot pienimpiä tähdistöjä myöten, myös eteläiseltä tähtitaivaalta. Paremmin kuin minä siis. Puhelimessa hän muistaa aina mainita mitä kuvioita on viime aikoina sattunut silmään, ja harmitella, ettei se ja se tähdistö näy Suomessa.Täytyy varmaan reissata joskus oikein kauas etelään, päiväntasaajan tuolle puolen, jotta nähtäisiin jotain uutta.

Olen myös alkanut vähitellen tottua television olemassaoloon. Elin puolisentoista vuotta ilman telkkaria, ja oli yllättävää, miten siitä vieraantuu, ja miten vastenmieliseltä erityisesti mainokset aluksi tuntuivat. Tunnistin niissä tunnemanipulaatiomekanismeja, ja olin ärsyyntynyt siitä, että mainoksissa kehdataan edes yrittää vedota tunteisiini. Mainoksiin tottumisen jälkeen erilaiset sarjat ynnä muut tv-ohjelmistotuotteet ärsyttivät usein nekin, ja aivan samasta syystä. Nyt sitten olen paatunut niihinkin. Erikoista on kuiten se, että olen alkanut pitää urheilun katsomisesta, mikä on aivan tavatonta. Tiedän syynkin: urheilussa ei ole ennalta käsikirjoitettua juonta, eikä sitä korostavaa musiikkia, henkilöhahmoja tai leikkauksia. Urheilutapahtuma pelkästään tapahtuu, eikä yritä olla mitään muuta. Asiat tapahtuvat, ja niitä voi sitten seurata keskittyneesti ja samalla rentouttavan etäisesti. Ei se tunteisiinkaan vetoa, sillä en ole innokas penkkiurheilija (oireita kyllä alkaa olla, eilinen Suomi-Wales-peli sai jo aikaan tuulettelua). Mukavinta urheilua on jokin täysin anonyymi ja yhdentekevä Euroopan hallikisa tai Urheilukanavan amatöörivoimin toteutettu harrastajaluokan ralliohjelma, jossa ei kerta kaikkiaan hehkuteta yhtään mitään, koska resurssit eivät taida siihen riittää, eikä tapahtumakaan ole muuta kuin pipopäämiesten puuhakerhoilua kyläteillä. Ehkä tämä on jonkinlaista lo-fi-asennetta vastapainona kaikenlaiselle hypetykselle ja kieppuville kolmiulotteisille ohjelmatunnuksille, joissa on räjähdyksiä ja liekkejä, mene ja tiedä

Ei kommentteja: