7.1.09

Neliö seinälle

Tuossa kadun toisella puolella asuu grafiikan vedoksia tekevä kuvataiteilija, jonka töissä esiintyy lintuja, lehmiä, musiikkia ja hienovaraista huumoria, sellaista, joka ei vesity ajan kuluessa ollenkaan (ja ilmenee yksityiskohdissa, joita kamera ei oikein tallenna).

Taiteilija pitää toisen taiteilijan kanssa näyttelyn kotonaan, menemme tiirailemaan teoksia ostoaikeissa. Seinällä on pieni vedos jalkapallomaalista, jonka päällä istuu huuhkaja. Työssä on vuosiluku 1992. Mieshän on visionääri. Katselemme tauluja, meille tarjotaan viiniä ja tyttärelle mehua. Lintutaiteilija itse on lähtenyt valokuvaamaan Israeliin, koska meneillään on jokin lintujen lopputalven muutto tai muu tapahtuma.

Rupatellaan siinä tämän nesteitä (ja keksejä) tarjoilevan toisen taiteilijan kanssa, ja yritetään kohteliaisuudesta olla kiinnostuneita hänenkin töistään, vaikka lintu & lehmäosasto kiinnostaa. Bongaan teoksen nimeltä Arktikaa Hurpussa, ja siitä havainnoin tutun näköisen pallograniittilohkareen, joka palauttaa mieleeni sen, että sellaista kiveähän itäisellä Suomenlahdella ja synnyinseudullani Kymenlaaksossa tosiaan on kaikkialla, ja Hurppukin on muistaakseni saari Virolahdella. Asiasta päätetään olla soittamatta taiteilijalle Israeliin. Ulkomaille soitettaessa artisti maksaa. Bongaan

Ei osata valita työtä, vaan tullaan seuraavana päivänä uudelleen. Sohvalla nukkuu eräänlaisen yövuoron tehnyt mies. Toinen taiteilija tarjoilee edelleen juomia ja keksejä. Valitaan teos ja leukaillaan sohvalla levyttävästä miehestä. Tulee lisää kävijöitä, ja meteli ja naureskelu yltyy. Mies yhtyy meteliin alkamalla kuorsata. Tilanteen hyväntuulinen hölmöys tarttuu kaikkiin, eikä hörötyksestä meinaa tulla loppua. Sitten loppuvat suolakeksit, ja huomaan, että on aika lähteä taulu kainalossa kotiin. Mennään, eikä ripusteta taulua aivan vielä, odotetaan että se löytäisi paikkansa itse.

Ei kommentteja: