8.7.08

Shozu where to look among the garbage and the flowers

Melkein vuosi sitten yritin asentaa puhelimeeni Jaikua, mutta en saanut sitä toimimaan. Ilmeisesti Nokian 6290 ei ole tuettujen mallien joukossa, ja eilinen kahden minuutin tutkailu Jaikun sivustossa tukee tätä olettamaa. En jaksa paneutua asiaan sen enempää, kiinnostuksen reunamilla olevat asiat joko toimivat heittämällä tai sitten eivät ollenkaan, ja mikään säätäminen ei niissä jaksa motivoida. Vaikka olisi miten simplexit ja kuulit sivut.

Eilen päätin hetken mielijohteesta asentaa puhelimeeni ShoZun ja kas, sehän toimi heti. Joskus olen Flickrissä nähnyt kuvien alla mainintoja "Mobile phone upload by ShoZu", ja päätin kokeilla asiaa joskus - tuumasta toimeen kesti tällä kertaa noin vuoden verran, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Latasin Flickr-albumiini yhden epäselvän ja vihertävän otoksen isäni pihalla kukkivasta erittäin alieninomaisesta mehitähdestä. Kameran ottamiin kuviin tulee hassu vihertävä perussävy ellei valoa ole todella runsaasti, mutta kasveja kuvatessa se ei haittaa. Nyt odotan tielleni tulevan mielenkiintoisia näkymiä, tapahtumia ja kohtaamisia, jotka voin syytää Flickriin katkeamattomana kuvavirtana. Odottavan aika on pitkä, läheisessä puussa ei liikahda lehtikään. Varikset eivät tappele eivätkä oravat porhalla pitkin puunrunkoa.

Luonnon staattisuuteen kyllästyneenä päätin aktivoitua itse ja siivota, ja sen tein. Kerran kuukaudessa on sopiva siivoustaajuus, sillä silloin tietää ja näkee saaneensa aikaan jonkin suuremman muutoksen elinympäristönsä viihtyisyydessä.

--

Joskus hyvän biisin tunnistaa hyväksi hitaasti. Näin tapahtui parisen viikkoa sitten, kun tutkailin mitä uutta folkrock-musiikin tienoilta voisi löytää, ja vastaan tuli brittiläisen Oysterbandin versio Pete Seegerin biisistä Bells of Rhymney. Biisi oli minulle uusi (vaikka onkin ilmeisen tunnettu), mutta aluksi ohitin koko kipaleen pelkkänä junnaavana kaikurokkina. Runoilija Idris Daviesin runosta peräisin oleva sanoitus kuitenkin pyydysti mielenkiintoni, se mukailee vanhaa brittiläistä lastenlorua, mutta kertoo walesilaisten hiilikaivoskaupunkien ahdingosta vuoden 1926 yleislakon aikana. Bells of Rhymneyssä on jotain erityisen kiehtovaa, jota en osaa selittää sen tarkemmin, mutta on harvinaista että edes bloggaan jostakin kappaleesta.

Kappaletta ovat versioineet monet esittäjät, Pete Seegerin alkuperäisen kulmikkaan esityksen jälkeen The Byrds levytti omalaisensa helinäballadin, kun taas Oysterbandin versio laukkaa vimmaisesti eteenpäin ja vetää muutamat melodiset mutkat suoriksi. Kaikissa niissä lausutaan nimi Rhymney väärin. Youtubesta löysin The Alarmin jannujen version, jossa nimi lausutaan oikein, mikä minua pedanttina kovasti miellyttää, ja kasarilook hymyilyttää tietenkin myös.

Ei kommentteja: