16.4.08

Turhien osien pudotessa

Mieli toimii joskus itseltään salaa ja aatokset kulkevat piilossa kuin myyrät. Työpaikan ja alanvaihdoksen myötä havaitsin, että olin pitänyt elämääni jotenkin piilokäsikirjoitettuna, jonkinlaisena roolipelinä, jossa on olemassa absoluuttisen oikeita valintoja ja lukuisa joukko vääriä vaihtoehtoja. Edelliset saavat pelin jatkumaan kohti yhä suurempaa menestystä (käsikirjoituksen mukaiseti), jälkimmäiset vievät vähintään perikatoon ja pahimmassa tapauksessa turmioon.

Ei se ihan niin olekaan. Ei ole olemassa mitään ennalta määritettyä polkua jota seurata, jonka haarautumakohdissa voisi fiilispohjalta tutkailla, kumpi on oikea tie ja kumpi väärä. On vain lähdettävä suuntaan taikka toiseen tietämättä mitään tulevasta, on lakattava luottamasta siihen, että valinta voi olla pelkästään oikea tai väärä. Valinta on vain valinta, ja se voi viedä arvaamattomaan suuntaan.

On aika outoa ja raivostuttavaakin havaita uskoneensa kierolla tavalla johonkin, jota voisi kutsua kosmiseksi synopsikseksi tai osittain viitoitetuksi elämänkuluksi. Sellaista ei ole. On uutta ja omituista ajatella näin läpikotaisesti, ettei mihinkään ihmisen ulkopuoliseen lälly-kosmiseen voi nojata edes piilotajuisesti.

Mihin suuntaan tästä sitten lähteä onkin sitten noin 1 kiloeuron kysymys (josta inflaatio onneksi syö monta prosenttia vuodessa, eli hätäkös tässä on päätöksiä tehdessä).

1 kommentti:

ninni kirjoitti...

kylä on olemassa ennaltamäärätty polku, ain
oikea