14.2.08

Kosmis

Tytär mainitsee auton takapenkillä, että hänellä on ikävä lunta. Minulla myös, silti painan kaasupoljinta ja tuprutan kasvihuonekaasuja kirkkaaseen iltaan. Olemme ryöstäneet talven lapsiltamme, itseltämmekin. Pakkanen pisteli poskipäitä aikoinaan, mutta mitä iloa on pakkasen puutteesta, jos tilalla on märkä ja pimeä epävuodenaika joka sylkee rapaa kasvoille kuin puhkiruostunut viemäri?

Nyt on tosin pieni pakkanen ja tähtikirkasta, ajamme Ursan tähtitorniin, katsomme Kuun kraatterit sysimustine varjoineen, Saturnuksen renkaat, Orionin suuren kaasusumun, Seulaset ja Marsin. On pimeää, merimerkit viestittävät ja Suomenlinnan majakka. Tähtitornin viereltä iltapimeässä avautuu maisema jota rakastan eniten Helsingissä minä vuodenaikana ja vuorokauden hetkenä tahansa - Harakan saari rakennuksineen, Uunisaaret, Suomenlinna, Särkkä, rantabulevardi, kalliota, laivoja ja meri.

Ei kommentteja: