31.10.07

Lyhestä virsu tuohinen

Kirjoitin lehdistötiedotteen tuttavani taidenäyttelyä varten näkemättä teoksia tai tietämättä niistä muutenkaan mitään. Tiesin vain, että ne on kehystetty vanhoihin ikkunanpokiin. Puppugeneraattori lauloi, kirjoitin parilla tosiasiapalasella maustettua, lähinnä ikkunankarmikehyksistä kehrättyä putua ja höhhää, mutta sellaista, joka saisi minut itseni kiinnostumaan näyttelystä, jos lukisin tekstin lehdestä. Silmänkääntötemppu onnistui, ja tiedote ei ainakaan ole ristiriidassa töiden kanssa. En vain meinannut kehdata lukea sitä enää painettuna, mutta tein sen silti noloutta uhmaten. Ilmaisjakelulehden toimittaja oli taitavasti muuttanut pari tekstissä ollutta retorista kysymystä lainauksiksi, jolloin syntyi vaikutelma, että hän oli käynyt haastattelemassa taiteilijaa. Toinen silmänkääntötemppu.

--

Bussi pysähtyi pysäkille ja laski matkustajat keskiovesta ulos. Minä ja kaksi muuta odottelimme kiltisti etuoven kohdalla päästäksemme sisään, painoimme ovenavausnappia ja koputtelimme lasiin. Kuski ei avannut ovea, vaan lähti liikkeelle. Kimmastuin, potkaisin bussin kylkeen ja huusin vitun nuija! Ei auttanut, bussi solahti liikennevirtaan. Rauhoituin saman tien, ja ihmettelin muutenkin reaktiotani. Tähdensin vielä vieressäni seisoneelle naiselle, että nuijalla viittasin bussikuskiin, en häneen. En varsinaisesti edes ehtinyt suuttua, mutta olen sitä mieltä, että ihmiset tarvitsevat palautetta käyttäytymisestään, ja suuttuminen on palautteena tehokas. Toivottavasti minua ei pidetty arvaamattomana huligaanina.


--

Bussipysäkillä tapahtunutta osa II. Odottelin aamupimeässä Kehä I:n varrella olevalla bussipysäkillä kollegaani, jonka oli määrä ottaa minut autoonsa ja suunnata lennossa kohti kaukaista Kouvolan kaupunkia työmatkan merkeissä. Auto ajoi pysäkille. Avasin takaoven istuin takapenkille ja pamautin oven kiinni, huomasin että kuskin ja hänen vieressään istunut nainen kääntyivät katsomaan minua silmät selällään. En ehtinyt edes sanoa moi, vaan siirryin suoraan sorittelemaan että väärä auto. Noustessani pois nainenkin nousi ja sanoi, ettei ollut ensimmäinen kerta. Ei varmasti, mistä sitä aina pimeässä kaikista autoista tietää, varsinkaan kun ei ole tiedustellut kollegaltaan millainen auto hänellä oikein on.

Matka sujui mukavasti, ollen oikein virkistävä. Navigaattori ohjasi meidät Korian läpi, paikkakunnan, jota en ollut ennen nähnytkään.

--

Ikea lupasi viime viikolla toimittaa rikkinäisen osan tilalle uuden tämän viikon alkupuolella. Nyt ei ole enää alkupuoli. Soitan sinne huomenna, olen ystävällinen ja ymmärtäväinen ja ehdotan jopa, että jos osa löytyy Espoon ja Vantaan tavaratalosta, joku työntekijä ottaa Ikea-pakun ja tuo sen minulle illalla ihan itse, kuljetusliikkeen asemesta. Jos homma ei toimi ja osaa ei tule perjantaihin mennessä. teen kirjallisen reklamaation ihan vain siitä ilosta, että pääsen kerrankin niin tekemään. Mutta ystävällisesti tietenkin, on paljon inhottavampaa joutua vastaanottamaan ystävällinen reklamaatio reklamaation hoitotavasta kuin kiukkuisen hirviöasiakkaan tunne-elämäpitoinen purkaus (sille voi nimittäin nauraa kollegojen kanssa ja näin purkaa omaa ärsyyntymistään). Ikealla luulisi olevan jonkinlainen reklamaatioiden kirjausjärjestelmä, jonne kaikki täytyy logata, eli ei reklamaatiota ohittaakaan voi.

--

Täytyisi katsoa Youtubesta Anna-jon jo kauan sitten suosittelema BBC:n The Century of the Self.

--

Taloussanomien hengästyneen säntäilevä otsikointityyli ärsyttää, ihan kuin kaikki talouden tapahtumat olisivat dramaattisia ja järisyttäviä: "Työnantaja murskaa nyt eliittiduunarit" ja niin edelleen. Tyyli on vähän rauhoittunut pahimmasta, mutta silti käy hermoille. Talousuutisten lukeminen on kiinnostavaa, mutta siitä tulee lopulta likainen olo. Niinpä menin EMMAn Dali-näyttelyyn ja tykästyin Pyhää Hieronymusta esittävään maalaukseen, joka on linkistä avautuvassa kuvassa levottoman oloinen, mutta luonnossa sopusointuinen ja kiehtova. Museokeikka oli mainio. Täytyy tietää keinot joilla pestään maailman lika pois ja palautetaan tasapaino.

26.10.07

Maaöljy ruokajuomana

Ikea päätti toimittaa risan osan ensi viikolla, sitoutumatta mihinkään päivämäärään. Kokosin pöydän, ja lykkään sen sitten kokonaisena pois vietäväksi, kun tulevat tuomaan korvaavaa pakettia, eli koko tuotetta. Yksittäistä osaa ei voi kuulemma toimittaa.

Mietiskelin tässä päivänä muutamana, että epäsymmetrinen viiksi voisi näyttää hyvältä. Toisella puolella olisi normaali viiksi ja toisella puolella pelkkä tarkasti trimmattu puoliympyrä amorinkaaren vieressä. Puoliympyrä siksi, ettei viiksen muoto loppuisi liian äkkiä, vaan näyttäisi siveltimenvedolta.

Lisäksi karvakauluksinen lentäjäntakki, pussihousut, saappaat, niittejä ja nahkainen lentäjänkypärä. Eräänlainen steampunk-tyyppinen asuste-ilmentymä siis, joka korostaisi viiksen epäsymmetrisyyttä ja loisi muutenkin kantajansa ympärille väkevää tienraivaaja-auraa.

Viiksi-ideani ei ole saanut kovin paljon kannatusta vielä, mutta sen aika tulee kyllä. Ihan varmasti.

24.10.07

Oppiva ihminen

Kaivelin virheellisesti asentamani neljä lukitusruuvia syvistä rei'istä.

Ensimmäisen irrottamiseen kului 62 minuuttia.
Toisen irrottamiseen 25 minuuttia.
Kolmanteen 10 minuuttia.
Viimeinen irtosi kahdessa minuutissa.

Sääli, ettei tällekään taidolle taida olla käyttöä vastaisuudessa.

--

Tämä oli osa kolme draamasarjassamme Mies ja huonekalu.

Ohje

Voi se vaurio olla Itellankin vika, ei nyt syytetä Ikeaa kaikesta.

Työ jatkuu. Tapahtuu sellaistakin, ettei kokoamisohjeita viitsi lukea kunnolla, koska ne ovat niin yksinkertaiset. Siispä ohitetaan se tosiseikka, että tiettyjä kiinnittimiä on kahta pituutta, joten ensin kootaan laatikosto. Sitten huomataan virhe. Sitten puretaan. Sitten kootaan uudestaan ja toivotaan ettei ruotsalainen näkkileipä hajoa.

Siinä välissä blogataan, koska verensokerin alhaisuus haittaa tavoitteellista toimintaa.

Huolellisuutta kaipaisin aivorakenteisiini, ehkä joulupukki voisi sitä tuoda annoksen tai pari. Viikonloppuna mittasin ikkunamyykin, eli ikkunanpielen levikelaudan pituudeksi 149,5 senttiä, mutta päätin, ettei mikään ole viidestä millistä kiinni, ja että todellinen mitta on 150 senttiä. Ei ollut, myyki oli viisi milliä liian pitkä. Myyki oli kipsilevyä, joka pölisi karmeasti sahattaessa. Normaalisti kipsilevyn saa taitettua nätisti poikki, muttei enää silloin kun irrotettava osa on noin pieni. Jäljet näkyivät vaatteissa pitkään (mitään haalareita tartte, tää on niin nopee ja helppo homma).

Oppia ikä kaikki.

Svenskt knäckebröd

Ikean Mikael-työpöytä on niin suosittu, ettei kaikkia haluamiani sarjan osia ole koskaan yhtäaikaa myymälässä, ja autottomana en halua vuokrata pakua tai City Car Clubin autoa joka ikisen osan erillistä kuljetusta varten. No, onhan nettitilaus. Sen normaali toimitusaika on kaksi viikkoa, mitä ei kerrota missään etukäteen, vaan vasta sitten kun toimitus vahvistetaan puhelimitse.

Odotan kaksi viikkoa, ja tilaukseni toimitetaan tänään. Kun avaan pakkauksen, huomaan että kirjoituspöydän pöytälevy on rikki. Soitan saman tien reklamaatiopuhelun ja lähetän pyydetyn valokuvankin vauriosta sähköpostitse. Asiakaspalvelija ei osaa sanoa, koska korvaava osa toimitetaan, ja sanoo että se toimitetaan varmaan ehkä ensi viikolla. Sanon ettei se käy, vaan toimituksen on tultava tänne ylihuomenna perjantaiaamuna 26.10. kello 9.00 mennessä ilman mitään kustannuksia. En kerro, että huomenna torstaina en voisi ottaa toimitusta vastaan, vaan annan rivien välistä ymmärtää olevani armollinen.

Saa nähdä miten käy. Sen siitä saa kun näkkäriä ostaa, mutta parempaakaan työpöytäsysteemiä en ole löytänyt. Laadukkaampia varmasti on, muttei näin hyvin tarpeisiini sopivia.

Jos Ikea mokaa tämän, kirjoitan blogiini Ikea on huono. Minä sanon sen kaikille. Tuo oli siis harjoitus. Vielä en sano mitään.

10.10.07

Ihmisen pitää liikkua

Ypäjältä Tšernobyliin on alle kahden vuorokauden ajomatka.

Tämän kertoi minulle Smart Travel -autovuokraamon suomenkielinen sivu (täytyy vierittää pohjalle, tiedonjyvänen löytyy linkin "Matkakertomus automatkasta Itä-Meren ympäri" jälkeen). Lafka vuokraa vanhoja autoja sikahalvalla, esimerkiksi Helsingin Haagan toimipisteestä voi vuokrata 17 vuotta vanhan Opel Vectran, jolla on ajettu lähemmäs 300 000 km. Muita menopelejä ei kai ole tarjollakaan.

Ideahan on aika hauska, vuokrataan halpoja autoja, minimoidaan kustannukset ja tuodaan esille autonvuokrauksen ekologista puolta. Eko on hyvä, ja sivuston kielenkäytöstäkin saa paljon iloa:

On suurin valhe että uuden kiiltävän auton käyttö olisi ympäristöystävällistä. Uusi auto kuluttaa usein polttoainetta merkittävästi enemmän kuin vanha, koksa se on suunniteltu hiljaiseksi ja raskaaksi.

Jos haluatte ehkäistä ihosyöpää, sarveiskalvonsyöpää tai kasvikunnan uv-herkkien lajinen vähenemistä, sen voi tehdä matkustusvälineen valinnalla.

Kotiin palumatkoja tai tavarankuljetuksen kustannuksia emme kuitenkaan tällöin korvaa miltään osin, koska haluamme että auton hajoaminen ei ole asiakkaan kannalta varsinaisesti toivottavaa.


Matkakertomus Romuautolla Istanbuliin on myös viihdyttävää luettavaa, majoitusratkaisun esittelyineen päivineen.

Järje voittoha tää on!

Yle esittää sittenkin hylkimänsä Bloody Cartoons -dokumentin. Oh you competent nincompoops! Niin sitä pitää!

9.10.07

Älä silmä pieni katso mihin vain

Tänään olin aikeissa käyttää sähköpostiviestissä lausahdusta incompetent nincompoops, mutta hillitsin itseni ja kirjoitin sen asemesta perhaps the decision makers did not have the time to fully consider the matter.

Kotimatkalla luin Hesarista, että yksikään suomalainen TV-kanava ei esitä Why Democracy -dokumenttiprojektin osaa Bloody Cartoons, joka kertoo Muhammed-pilakuvajupakasta. Tässäkin tapauksessa lienee niin, ettei asiaa ole ihan kokonaan ja loppuun saakka harkittu.

Hesari letkauttaa ylimielisesti, että "Bloody Cartoons [sic] voi katsoa myös MySpacessa ja Ylen Areenassa. Tietoa, keskustelua ja linkkejä elokuvaan voi etsiä osoitteesta www.whydemocracy.net."

No, Myspacesta löytyi tämä traileri ja Why Democracysta samaten. En jaksa enää etsiä, eiköhän koko filmikin jostakin aikanaan löydy. Onneksi en omista televisiota, enkä ole maksanut tv-maksuakaan (jolla Why Democracy -projektia osaltaan rahoitettiin). Netin videotarjonta on televisiota parempaa, ja niin se tulee tässäkin asiassa olemaan.

Oikeastihan esittämättömyyden taustalla lienee pelko siitä, että yksi tunnetusti aggressiivinen ja uskontonsa nimissä terroritekoja tehnyt kansanryhmä voisi ehkä-mahdollisesti kiihottua asiasta. Pelko lienee ylimitoitettu, sillä jos tanskalaiset ja britit uskaltavat dokumentin esittää, luulisi esittämisen olevan turvallista Suomessakin. Tässä voisi olla yksi argumentti dokumentin esittämisen vaatimiseen: on rasistista ja suvaitsematonta kuvitella, että sen yhden kansanryhmän edustavat ryhtyisivät väkivallantekoihin jonkin niin mitättömän asian kuin televisio-ohjelman vuoksi. Tämä argumentti on tottakai virheellinen, kuten Theo van Gogh voisi kertoa jos eläisi, mutta tarkoitus pyhittää keinot.

1.10.07

Oksasilppuri

Otetaan akustinen kitara ja kaadetaan sen kaikukoppa valuhartsia täyteen. Sen jälkeen kitara ei enää soi. Kaikukoppa ei resonoi, koska tyhjää tilaa ei enää ole.

Jotakin samankaltaista on käynyt bloggaamiselleni, yhdellä tai kahdella geellä. Neljä vuotta sitten aloitin kirjoittaa vasten jonkilaista sisäistä tyhjää tilaa. En puhu tyhjästä tilasta kielteisessä mielessä, vaan neutraalisti, kaikukoppana joka voimistaa ajatukset ja tuntemukset. Vuosien varrella blogia kirjoittaessani havaitsin miten tärkeää tyhjä tyyni mielentila, jota varten kaiuttaa olemistaan. Se teki merkintöjen kirjoittamisesta helppoa ja mukavaa. Yksi bloggaamisen epäsuorista anneista minulle onkin ollut tyhjän tilan hyödyllisyyden havaitseminen. Toinen bloggaamisen anti ja hämmästyttävä erikoisbonus ovat tietysti ihmiset, jotka olen blogikirjoittamisen myötä kohdannut ja joihin olen ystävystynyt. On erikoista, miten tällainen anonyymi puuhastelujulkaiseminen vailla määränpäätä tai tavoitetta on antanut niin paljon.

Sitäkin oudompaa on huomata, että elämä on muuttunut niin, että sisäinen tyhjä tila, resonoiva kaikukoppa on täyttynyt. Siinä missä tyhjä tila toi mukanaan tyyneyttä (sivuhuomautus: äskettäin törmäsin yksinkertaisen elämän manifestiin, ja huomasin, että olin pitkälti elänyt luettelossa mainittujen ideoiden mukaan jo muutaman vuoden), se sai aikaan myös pysähtyneisyyttä ja eristyneisyyttä. Nyt elämä on täydempää ja puuhakkaampaa kuin ennen, mutta samalla bloggaamisen tarve ja halu on vähentynyt. Outoa sinänsä, nyt vasta olisikin kerrottavaa ja jaettavaa, jotain josta joku muukin voisi poimia itselleen jotakin. Tai ehkä olen vain tyhmentynyt.

Pitäisi löytää uusi tulokulma blogitukseen, asentaa vaikka entiseen akustiseen kitaraan mikrofoni, tehdä siitä sähkökitara, yhdistää se vahvistimeen ja soitella toisin saundein.