20.9.07

1234

Planetaario täyttää tänään neljä vuotta.

18.9.07

Piis

Näen kiukkuisia unia aina tähän aikaan vuodesta. Valon määrä vähenee, ja aivot ilmeisesti sopeuttavat itsensä syksy- ja talvitilaan, mikä saa aikaan kaikenlaisia pieniä muutoksia käyttäytymisessä, ruokailutottumuksissa ja unissa.

Näen myös toistuvasti unia suurista tilaisuuksista, valtavista sukujuhlista, joissa kaikki ovat minulle ulkonäöltään vieraita, mutta unessa tuttuja, ja tiedän heti mikä kunkin henkilön suhde minuun on ja kuka on kenenkin veli, sisko, serkku, isä, äiti, isovanhempi ja niin edelleen. Ihmisiä. tapahtumia ja ohjelmaa on paljon, ja bileet paisuvat koko ajan suuremmiksi, ensin soittaa bändi, sitten on ilotulitus, minkä jälkeen mennään katsomaan vaikka meriakvaariota, minkä jälkeen joku aina pyytää minut pienestä ovesta sivuhuoneeseen, mikä ei olekaan sivuhuone vaan Versaillesin palatsin kokoinen lukaali täynnä ihmisiä, herkkupöytiä, musiikkia, jonglööreitä ja niin edelleen. Sen jälkeen on mukava herätä aamulla.

Luotaan usein työmatkani aikana automaattisia, toistuvia ja vain osaksi tiedostamiani mielikuvia. Se on hyvä harjoitus, mutta tulokset voivat olla mitä tahansa. Tämän päivän saldo oli matkustajakoneen alas ampuminen IT-tykillä (tuon verran tarvitsisi ennakkoa ottaa), ohjuksella (vihreä valoneliö vilkkumassa koneen päällä, ohjus on valkoinen) sekä lintujen näkeminen taistelukoneina tulittamassa toisiaan. Yllätyin. Luulin olevani rauhantahtoinen, mutta ilmeisesti lentotaistelupelien pelaaminen on muuttanut aivorakenteitani ytimenjatkosta. Täytyy yrittää kuntoutua.

17.9.07

Pip...pip...pip...trrrrrrrrrööt

Handheld Remakes -sivustossa voi pelata 80-luvun alun elektroniikkapelejä. Sivusto on todellinen kulttuuriteko! Ilahduin havaitessanim etät hallitsen edelleen Donkey Kongin taktiikat, vaikka edellisestä pelikerrasta on jo toistakymmentä vuotta. Minkä nuorena oppii, sen emulaattorissa taitaa.

6.9.07

Lyhyin lausein

Syksy ja sen syksyys, kuten kirkkaat ilmat ja nukahtamisen helpottuminen valon määrän vähetessä.

Kaikenlaista tapahtuu. Esiintyy autokuumetta, mutta vastustan sitä. Liityin City Car Clubiin, koska matkakortin suoraveloitusasiakkaille liittyminen on ilmainen (säästö 69 €) ja kuukausimaksu 2 € (säästö 7,90 €). Hyvä diili, jota ei paljoa mainosteta. Itsekin sain tiedon asiasta lukemalla jotakin blogia, mutten muista mitä.

Ideointia. Jos olisin ostanut navigaattorikännykän, voisin panna kartalle kaikki City Car Clubin autopaikat ja Nesteen bensa-asemat, joissa autoa voi tankata.

Käytin autoa ensimmäisen kerran tänään viedäkseni tyttäreni hammaslääkäriin keskellä päivää. Systeemi toimi hyvin. Tykästyin Ford Ka:n radioon, se on yksinkertainen ja toimiva, ei mitään liikaa eikä liian vähän. Näppäimissä on hyvä tuntuma ja näyttö on riittävän suuri, jotta näkee koska Radio Helsinki on kohdalla. Joku laiskuri oli jättänyt auton tankkaamatta, joten minä tankkasin sen - se ei maksa mitään - ja sain siitä neljän euron palkkion. Halapaa ko saippua. No ei nyt ihan niin halpaa, mutta puolet halvempaa kuin taksi, ja puolitoista tuntia nopeampaa kuin joukkoliikenne. Autokuume ei varsinaisesti parane, lievittyy vain.

Viime viikon perjantaina päivää sitten kadotin reppuni jonnekin, luullakseni bussiin. Me olemme ystävykset vuosien takaa, ja oli vähän ikävä. Palailin eilen reputta bussilla töistä kotiinpäin, ja päätin surffata mobiilisti (mobiili nomadi ja tekhnokansalainen minä!) HKL:n sivuille katsomaan mitä löytötavaroista sanotaan. Löytötavaratoiminta on ulkoistettu yritykselle nimeltä Suomen Löytötavarapalvelu, ja löytötavaroiden tiedustelu ja noutaminen on luonnollisesti maksullista. Harmistuin. Lisäksi bussin ikkunasta satoi kännykän näppäimistölle.

Reppu löytyikin entiseni luota, jonne olin perjantaina unohtanut sen hakiessani tytärtäni luokseni viikonloppua viettämään. Kotioven avattuani huomasin, että olin saanut armaaltani kirjeen, jonka sisään oli kätketty chilisuklaata ja ässäarpa. Kirje oli pitkä, suklaa oli hyvää ja ässäarvasta voitin 3,50 €, jotka sijoitin lottoon. Se ei pelaa joka pelkää.

Ideoin-haaveksin. Jos olisi erittäin tarkasti samassa tasossa olevat kaksi kameraa kilometrin päässä toisistaan, ja vaikkapa 200 metrin korkeudessa ja kohdistettuna samaan pisteeseen, niin niillä saisi hienoja stereokuvia maisemista ja pilvien kummuista, kaupungitkin näyttäisivät pienoismalleilta. Animoituna tai livenä kuva olisi vielä hienompi, elävä.

Karrin kutsumana tutustuin Facebookiin, ja hämmennyin, kun en löytänytkään ystäviäni sieltä, lukuunottamatta kanssabloggaajia. Tämän saattaa olla ikäluokkajuttu, LinkedInistä löydän melkein kaikki joita ikinä keksin hakea, mutta Facebookiin täytyisi pyytää kaverit erikseen. Naamakirjan kanssa leikkiessä voisi mennä pitkäänkin, mutta illat täyttyvät skypettelystä. Teknologia mahdollistaa etäsuhteen toimimisen, Skypellä jutellaan ja jaetulla Google Calendarilla synkronoidaan menemiset ja tulemiset, kuten tänä viikonloppuna oleva Lainsuojattomat-teatterifestivaali Porissa.

5.9.07

Kerrang! Metal Mördör!

Kerauninen taso on luku, jolla ilmaistaan ukkospäivien lukumäärä vuodessa jollakin alueella. Kaunis termi minusta.

1.9.07

Ongelmanratkaisemattomuutta

Näin unta, että olin rakentanut ydinpommin. Se oli kellertävän nestekaasupullon näköinen, ruostepilkullinen ja turkasen painava. Iloitsin luomuksestani ja halusin räjäyttää sen. Tajusin ettei Suomessa ole missään riittävän suurta autiota aluetta pommin posauttamiselle. Niinpä aloin sysiä ja potkia pommia toivoen, että se räjähtäisi itsestään, jolloin räjäytyspaikkaa ei tarvitsisi erityisesti etsiä. En jatkanut toimiani pitkään, koska ymmärsin että räjähtävän ydinpommin lähellä oleminen voisi olla vaarallista. En tiennyt mitä pommille tekisin, joten vieritin sen jokeen. Se kellui.