28.8.07

Puhelinmiekkailua

Bloggaan nyt vaikka tästä sukelluksestani S60-älypuhelinten maailmaan. Tästä tulee siis vähäksi aikaa teknoblogi. Koettakaa kestää.

Tilasin puhelimeeni DNA:n datapaketin. Kun yritin ottaa käyttöön vaadittavia asetuksia ohjeiden mukaan, lähettämällä DNA:lle tekstiviestin, sain vastaukseksi ettei puhelinmalliani varten ole datasiirtoasetuksia tai puhelin ei tue niitä. Huomasin, että puhelin oli kuitenkin hakenut jotain asetuksia aivan omin päin.

Sain Web-selaimen ja sähköpostin lähettämisen ja vastaanottamisen toimimaan, mutta multimediaviestit eivät toimi. Olin kuvannut peilikuvani siten, että kuvassa näkyvät sekä minä että kädessäni oleva puhelin, jonka ruudulla näkyy minä ja kädessäni oleva puhelin, jonka ruudulla näkyy minä ja sitä rataa. Ajattelin lähettää kuvan veljelleni, ilmaistakseni, että nyt sopii sitten toimittaa tännepäin sitä kräkättyä navigaatiosoftaa, joka toimii kunhan aluksi valitsee asuinpaikakseen Guamin saaren.


Mutta kuvat eivät lähde kulkemaan. DNA:n sivuilla oleva asetusluettelo sisältää kyllä nivaskan kaikenlaisia asetuksia, mutta puhelimessa on asetuksille eri otsikot asetuksille ja toisia ei. Tämäkin selvinnee kunhan jaksan nypeltää. Asiakaspalveluun en soita ennen kuin on pakko.

Tuduu-listalla on seuraavat asiat:

* Jaikun tai Twitterin asennus ja jaikublogin perustaminen. Jaikulla on joku softakin puhelimeen asennettavaksi.
* jonkin hyvän sähköpostiohjelman asennus puhelimeen
* kaikenlaisen kivan softan haaliminen, ajastin nyt ainakin tarvitaan, koska sitä ei puhelimessa ollut vakiona, ja ilman ajastinta ruuanlaitto on hiukan hankalampaa kuin sen kanssa
* virittely ja tuunaus - soittoääneksi Pac-Manin tunnusmusiikki ja taustakuvaksi jotain
* käyttöohjeen lukeminen kannesta kanteen.

Nämä olisi tehtä intensiivisenä rupeamana, ettei keskittyminen haihdu ilmaan kuin eetteri boolimaljasta.

Muokkaus 20:50: Multimediaviestipalvelu pitikin tilata erikseen. Hölmöä, dataahan siinäkin siirrellään.

27.8.07

Moniviestin

Loma oli ja meni, mukava olikin, mutta nyt ei jaksa blogata siitä. Jostakin syystä asioiden parhaistosta ei tule blogattua, laiskuutta sellainen.

Ostin lomaltapaluuni kunniaksi uuden puhelimen, mallia Nokia 6290. Nypläsin Verkkokaupan myymälässä muutamaakin ennalta valitsemaani puhelinmallia hartaasti ja pitkään, ja tämän näppäimistö ja näyttö veivät voiton. Verkkokaupan myymälässä siksi, että siellä puhelimet ovat aidosti toiminnassa, eivätkä pelkkiä näytekappaleita värillisellä kuvaruututarralla varustettuna. On mielenkiintoista, mitä häiritseviä piirteitä puhelinten fyysisestä toteutuksesta paljastuu, kun puhelinta pääsee käyttämään oikeasti, eikä vain hypistelemään. Esimerkiksi 6110 Navigatorin näppäimistö oli hankalan pieni, ja 6210:n samasta syystä vaikeasti paineltavissa, mutta 6290:ssä on sopivan lavea näppis minun makuuni ja puhelin tuntui muutenkin tukevasti tehdyltä. Kosketusaistin kertomaa ei pidä sivuuttaa.

Tärkeät taktiiliset seikat olivat siis kunnossa, ja puhelin siirtyi omistukseeni, korvaten samalla kolme ja puoli vuotta vanhan peruspuhelimeni, joka oli pahus vieköön alkanut bugittaa näppäimistönsä osalta, ja puuttuihan siitä mp3-soitin, mikä on suurempi haitta.

Tuumailin, etten tunne kovinkaan suurta mielihyvää puhelimen ostamisesta, tuntuu samalta kuin ostaisi laadukkaan tarvekalun: hyvät sakset tai terävän kirveen. Ei erityistä euforiaa, vaan lähinnä tyytyväisyyttä siitä että asia on hoidettu eikä sitä tarvitse pohtia enempää.

Kotona leikin kännyllä ja totesin sen aika kivaksi käyttää, intuitiiviseksikin (kuinkahan paljon ns. intuitiivisesta käytettävyydestä on vanhojen mallien perusteella toimimista).

Sitten asensin PC Suiten, ja siitä sitten alkoikin hermostus. Olen tietenkin kuullut kauhutarinoita ohjelmistosta, mutta ne on aina helppo sivuuttaa käyttäjän osaamattomuutena tai huonona onnena. Vaan ei, PC suitessa on sama vika mikä niin monessa laitevalmistajan softassa: se yrittää ilmentää jotain helkkarin brändiä ja näin tehdessään ohittaa monet Windowsin vakiokäyttöliittymän piirteet. Seurauksena on a) orientoitumista vaativa käyttöliittymä ja b) hitaus. Näistä kohta b on kertaluokkaa ärsyttävämpi kuin a. Luonnollisesti PC Suiten sulkeminen on hankalaa, ja puhelimen ollessa kytkettynä ruudun alareunaan tulee jatkuvasti viestejä puhelimen löytymisestä ja uuden laitteen tunnistuksesta.

Teknoilusta suuttuneena latasin puhelimeeni vastapainoksi hippimusiikkia, eli Pekka Strengiä (se piti tehdä erillisellä musiikkitiedostojen manageerausojelmalla tottakai) ja sain ilmoituksen, että kappaleet eivät tule näkyviin puhelimessa ennen kuin puhelimen musiikkikirjaston päivittää. Miksi ihmeessä niin pitää tehdä? Huonous! Musiikkikirjaston päivitys vaatii viisi näppäimenpainallusta.

Ärsy.

20.8.07

Ruokalan sanomat

Havaittua. Atrian broilerileikkeiden marinadi värjää leikkeet pintaa syvemmältä juuri sillä tavalla vaaleanpunertaviksi, että leikkeet näyttävät raa'alta kypsänäkin. Vaaleille housuille roiskuessaan mainittu marinadiliuos aiheuttaa tahroja, jotka eivät lähde pesussakaan pois, eivät vaikka housut pantaisiin koneeseen saman tien. Oi väriaineiden kemia ja sen ihmeellisyys.

12.8.07

Mitä-olen-tekemässän keskenkaikkinen unohtaminen

Pyöräilin Lauttasaari-Kaskisaari-Lehtisaari-Kuusisaari-akselilla. Ilta oli lämmin ja tyyni, taivas niin elokuinen kuin olla voi. Pysähdyin Lauttasaaren ja Kaskisaaren väliselle korkealle sillankaarelle. Oli hiljaista, vedestä huokui merentuoksuvaa kosteutta. Oikealla puolella näkyi saarten välistä Salmisaaren voimalaitoskompleksi ja vasemmalla puolella Keilaniemen hohtavat lasikuutiot. Helsinki on kaunis ja niin on Espookin, toisinaan.

Hopeanitraatti

Joskus päiviä, jolloin en tapaa ketään enkä puhu kenellekään mitään. Istun, syön, luen, ulkoilen ja vähä vähältä taas tajuan miten muistini on kuin valokuvapaperi - pelkkää tyhjää, johon kuva vähä vähältä hahmottuu kun paperi pannaan kehitysliemeen kellumaan. Toivoisin että muistini toimisi toisin, että muistaisin halutessani kaiken, kaiken, mutta ei. Siksi kai vaadin ajoittain täydellistä rauhaa ja yksinoloa, jotta saisin koostettua itselleni menneisyyden, virtuaaliblogattua kaikesta tapahtuneesta jonkin johdonmukaisen tarinan (missähän määrin muuten ne mitä defenssimekanismeiksi sanotaan ovat pelkkiä kerrontatapoja?)

Absoluuttinen Nollapisteen kappaleessa Aurinko kaikennäkö lauletaan

ja näin vähitellen jälkiä jättäen katoan maailmasta
Voi olla, mutta itse sanoisin, ettei maailma itse katoaa, eikä tunnu jättävän jälkiä minuun. Tämä ei tietenkään voi olla totta.

Elosalamia sähkögrillissä

Tytär angstaa koulun alkamisesta. Kaikki jännittää ja pelottaa - kuka on uusi opettaja, mitä jos pojat taas metelöivät tunnilla, saneleeko opettaja tekstiä liian nopeasti ja opetellaanko tokalla kaunokirjoitusta ja osoittautuuko se liian mutkikkaaksi ja onko toka luokka liian vaikea, kun ekallakin se yksi matikan tehtävä meni väärin ja tuleeko talvella varmasti tarpeeksi lunta, ettei koulunpihan hiekka jää rumasti pilkottamaan lumen alta.

Juteltiin pitkään ja tytär rauhoittui, mutta päätti alkaa harjoitella aikaisin heräämistä, ja ajasti herätyskellonsa soimaan aamuseitsemältä tänään sunnuntaina.

11.8.07

Tehdas

Loma jatkuu ja on pitkä. Isä on haalinut käsiinsä panimoarkkitehtuuria käsitteleviä diplomitöitä. Luen ne kaikki, ja saan uudet silmät. Näen vanhan tehtaan jaottuvan osiin, julkisivun paloittuvan päätykolmioiksi, risaliiteiksi ja pikkutorneiksi, ja koostuvan sitten uudelleen. Hieno rakennus, vielä kymmenen vuotta sitten lähes tuhon oma ja raunioitunut. Sen rapautuvissa uumenissa piili avaria saleja ja bunkkerimaisia kaakelitiloja kuin kaasukammioita, ylimmästä kerroksesta näkyi joki ja meri ammottavien ikkuna-aukkojen läpi, hissikuilu oli vaarallinen ansa ja kattoluukusta pääsi kiipeämään kuumuutta hohkaavalle kattohuovalle. Sittemmin rakennus kunnostettiin kokonaan. Se tulee aika ajoin uniini, ylimmässä kerroksessa on aina ylellinen tuhatneliöinen asunto, mutta alempia kerroksia remontoidaan vielä.

Ihonpaahdin

Uimarannalla mies pudistaa vettä korvastaan pää kenossa, kummallisen jäykästi pomppien. Haluaa että naiset näkevät, totean, mutta naiset eivät varsinaisesti ilmaise näkevänsä. Täällä ollaan vaihvihkaisessa pariutumistilassa näemmä koko ajan, vaikka ranta on pieni joenrannan puljaamispaikka lapsuusmaisemissa, puutaloalueen kyljessä. Vanhoja (esi)koulukavereita tulee vastaan, ihan niinkuin joka kesä täällä käydessä. Vaihdetaan kuulumiset ja kommentoidaan lasten kasvua.

Puuhamaan allasosastolla meininki on toinen. Lapset mesovat kuten kaikkialla, mutta kukaan aikuisista ei tunnu tuovan itseään esille. Keksi syyn: me olemme lisääntynyttä lihaa. Kenenkään ei tarvitse todistella kelpoisuuttaan.

Puuhamaa on kyllä erinomainen paikka, erityiskunniamaininta tulee holhoavasävyisten opaste- ja kieltokylttien puuttumisesta.

5.8.07

Oivaltamisen ilo

Purjeet ekosukellusveneen voimanlähteenä.

Mount St. Bio-Helens

Asioista Pitää Puhua, sanotaan, mutta mitä tehdä sitten kun puhe omn avannut matopurkin, käärmeterraarion tai magmakanavan, jota ei saa enää suljettua. Tulisia luikeroisia, juu, mutta voisiko joskus tietää ennalta, milloin avata suunsa ja milloin olla hiljaa? Ei voi, sillä eihän voi tietää mitä ajattelee ellei puhu, mutta aineettomilla sanoilla on aineettomia vaikutuksia, vaikutuksia yhtä kaikki, laavapomminkovia kimpaleita liike-energiaa täynnä.

3.8.07

Ostoksilla Ikeassa

Sisusta BLUFF-tekokukilla! Juhliin SUPA-drinkkilasi! BRÖDKÖ-piknikkoriin mahtuu ruokaa koko perheelle!

Oodi piille

Oven tiiviste kituu ja kitisee
häiritsee korvaa talvipakkasella
silikonisprayn ihmeellisyys

Oi pii, alkuaineista toiseksi ketjuja-muodostavin!
älä hiiltä kahdehdi
hiilikin kyllä voitelee
mutta johtaa sähköä
se ei ole aina hyvä asia
oi pii
ai mää vai?
no just sää!
on ukkossää
ja piimää syntyy viilistä