30.6.07

Puhelinmaniaa

Minä en tavallisesti paljoa viihde-elektroniikasta piittaa, mutta nyt on tapahtunut jotain poikkeuksellista: olen kiinnostunut Nokian 6110 -kännykästä. Jopa niin paljon, että tutkin sen speksit ja luin jopa arvostelunkin.

Normaalisti kännykät ovat minulla yhdentekeviä kapineita, riittää että niillä voi tekstata ja puhua, ja siinä se. 6110:ssä on kuitenkin valmiina navigaattori, joka on kutkuttavan kiinnostava viihdetoiminto eli lelu.

Kuluttajana olen arvaamaton, radio, selain tai mp3-soitin ei kännykässä kiinnosta, mutta navigaattori! Jes!

29.6.07

Eläkä lataile siellä!

Jenkkilässä lähetettiin joskus kai 80-luvulla sotaisaa piirrossarjaa nimeltä G.I. Joe. Koska sarja oli täynnä väkivaltaa ja räiskintää, tuottajat päättivät ryhtyä ennaltaehkäiseviin toimenpiteisiin kritiikin torjumiseksi, ja ymppäsivät kunkin jakson perään lyhyen opettavaisen episodin, jossa lapset ovat vaarassa, ja joku G.I. Joe -hahmo tulee neuvomaan, ettei noin saa tehdä.

Näistä lyhyistä Public Service Announcementeistä on tehty hykerryttävän järjettömiä dubattuja parodioita. Oma suosikkini on tämä, jossa G.I. Joe -hahmo julistaa: "I'M A COMPUTER. STOP ALL THE DOWNLOADING. HELP COMPUTER." Tuota olen hokenut viime aikoina vähän joka paikassa.

Toinen hieno episodi on tämä, jossa setä neuvoo nuorta jannua: "look, junk food and candy just rots your teeth and gives you bad breath and girls run like hell" ja "techno music just puts a hole in your brain" ja sitä rataa. Hillitöntä.

Kemikaalien käyttöä harkitsevien lasten aikeet tulevat estetyksi reggaen avulla, ja ovathan nämä G.I. Joe -äijät aika Tom of Finland -tyyppisiä.

28.6.07

Lentäviä eläimiä

Variksenpoikasetkin ovat kasvaneet suuriksi, melkein aikuisen kokoisiksi, mutta onnistuvat edelleen näyttämään hönteiltä. Ne istuvat omituisissa paikoissa siivet vähän harallaan, tiirailevat uteliaan oloisina ja raakkuvat emolleen kai jotain "kato mua!" -viestejä. Yksi istui kummallisesti televisioantennin päällä siivet levällään ja toinen oli auton katolla, käänteli päätään vilkkuluomet vilahdellen ja kraakatti menemään. Verrattoman hauskoja otuksia ovat, mutta vanhemmat eivät ole, vaan hyökkivät takaapäin kuin syöksypommittajat.

Varisten ja ihmisten rauhanomaisen rinnakkaiselon luulisi olevan mahdollista, mutta variksissa on vikaa. Ne puolustavat poikasiaan vähän liian aggressiivisesti. Aina saa pelätä nokan iskuja, eivätkä variksenpelättimet auta. Variit (varis:t?) ovat älykkäitä lintuja ja oppivat muutamassa minuutissa ettei hökotystä tarvitse oikeasti pelätä. Isä halusi ampua vihaiset varikset pihaltaan, mutta kunhan puhuu vain, ei hän oikeasti kykenisi eläimiä ampumaan. Pianhan poikaset ovat jo suuria ja niiden vanhempien vanhemmuusvaistot sammuvat.

Menin poimimaan tyttären kanssa metsämansikoita ja sain heinikossa punkinpureman. Tytär ei onneksi joutunut punkkien uhriksi. Odottelen alkaako puremakohta punoittaa, jos alkaa, menen lääkäriin. Hitaasti se kyllä paranee, näppylä näkyy edelleen.

Olin kahdessa työhaastattelussa, sain toisen paikan, mutta en ota sitä vastaan, koska toinen paikka on kiinnostavampi, tosin se on vielä auki ja epävarmempi muutenkin. Yrittäjäksi ryhtymisen hohto on vähän karissut, pyysin päätöksenteon pohjaksi firman tulo- ja menolaskelmaa - sellainen ei ole hankala tuottaa - eikä sitä kuulunut. Höh. No, päätökset perustetaan tosiasioille, numeroille ja matematiikalle, eikä fiiliksille. Ystävyyttä ja raha-asioita ei pitäisi sekoittaa, kyllähän minä sen tiesin.

Chattailen radioteitse lyhytaalloilla, tämän päivän saaliina oli puolalainen tyyppi. Homma on kuin onkimista, sitä heittää pyydyksen vesille, eikä ikinä tiedä kuka siihen tarttuu. Radio visertää kuin lintu. Piilaaksossa oli lintu, jonka laulu kuulosti modeemin ääntelyltä, ristin sen tietoliikennekerttuseksi.

Sateesta mie tykkään. Illat ovat pilvisinä pimeämpia ja pystyn paremmin nukahtamaan. Olen tyhmentynyt tai tyhjentynyt, se lienee univelkaa ja tämä puolenyön jälkeinen valvominenkin on kulutusluottoa.

20.6.07

Elektrokardiogrammari skips a beat

^---^---^---^---^---^---^---^---^---^---¨---^---^---^---

Pikku kiinalainen

ft


Iso kiinalainen

PPPPPPPPPPPPPPPPPPPPPPPPPPPPPPPPPPPPPPPPPPPPPPP
AAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAA
MMMMMMMMMMMMMMMMMMMMMMMMMMMMMMMMMMMMMMMMMMMMMMM
!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!













(tinnitus)

8.6.07

Tee kahvipussi

Eron jälkeen elämä on ollut perustavalla tavalla erilaista kuin ennen. On kuin kääntelisin Rubikin kuutiota, ja jokaisen kiepautuksen jälkeen edessäni on uusi väriyhdistelmä: kas tuollaiset värit kääntyivät esiin, mitähän jos käännän tästä, no nyt se meni tuollaiseksi, ja niin edelleen.

Onneksi ei ole mikään pakko hakea mitään tiettyä ratkaisua, sillä sellaista ei ole. Voin vain käännellä värejä ja yhdistelmiä esiin ja piiloon ja yllättyä.

Tästä on ollut seurauksena sisäisen ajan nopeutuminen, tai toisin nähtynä aikahorisontin tuleminen lähemmäs - mennyt jää taakse paljon pikemmin kuin ennen. Tietty sisäinen hitaus varmaan on aina osa psyykeäni, mutta se ei enää häiritse.

Toinen edelleen mukana kulkeva, haitallisempi osa on taipumukseni ajaa itseni aina pakkorakoon ja kasata suuria paineita, jotta saan tehtyä tärkeitä valintoja ja ratkaisuja (ne teen sitten pakon sanelemana äkisti). Täytyy pyrkiä paljon harkitsevampaan ja asioita huolellisesti puntaroivampaan elämäntapaan. Kirjoitan pyrkimykseni tähän, jotta siitä tulisi todempi.

Normaalia elämää tiedossa, autokauppaa. Elämääni läsnäolollaan syventävä nainen, koodinimi M, suunnittelee uuden auton ostoa, ja minä olen tietenkin änkeämässä kaupoille mukaan. Silkan teknisen mielenkinnon lisäksi haluan olla seuraamassa, suhtaudutaanko naisostajiin niin ylimielisesti kuin uutisista saa lukea. Jos minulle aletaan puhua kaupantekomielessä, aion todeta, että olen autoton talvipyöräilijä, enkä ole ostoksilla. "Autoton talvipyöräilijä" oli sanapari, jolla aioin luonnehtia itseäni deitti-ilmossa, jota en koskaan sitten tullutkaan kirjoittaneeksi. Olisihan se ollut vähän liian...ööö...ituhipahtava. Ehkä siihen olisi voinut lisätä eteen sanan "urbaani".

Autokaupoissa täytyy kyllä varoa kiusauksia ja heräteostoksia.

7.6.07

Indeksejä

Aurinko on ärtyisä ja raapii ihoa. Lööpeissä sanotaan helteen hellivän, mutta eihän se helli. Emme enää elä viileää viime vuosituhatta, jolloin +25 asteen helteitä oli lähinnä heinäkuisin, ja silloin se oli jotain poikkauksellista. Joskus tuntui siltä, että Suomen kesä on lyhyt ja viileä, ja aurinkoisista keleistä piti väkisin päästä ulkosalle nauttimaan. Harmitti, jos joutui olemaan hellepäivänä sisällä-. Enää ei tunnu siltä, paistetta ja lämpöä riittää niin paljon, että viihdyn ilmastoidussa sisätilassa, enkä koe menettäväni yhtään mitään.

UV-indeksikin huitelee jossain vaarallisen ja syöpäännyttävän tienoilla.

Kesään kuuluvat hyönteisörkit, joista Hezetbegovitsh otsikoi riemastuttavasti "Verenimijäperhonen levisi Suomeen". Hyönteisten pistosten aiheuttamalle kivulle on luotu Schmidtin pistoskipuindeksi, jonka kipukuvaukset ovat vallan mainioita:

  • 1.0 Sweat bee: Kevyt, häipyvä, melkein hedelmäinen. Aivan kuin pikkuruinen kipinä olisi kärventänyt yhden karvan käsivarresta.
  • 1.2 Punamuurahainen: Terävä, äkillinen, hiukan hätkähdyttävä. Kuin kävelisi karvalankamaton poikki ja ojentautuisi koskettamaan valokatkaisijaa.
  • 1.8 Bullhorn acacia ant: Raaka, lävistävä, korostunut kipu. Kuin joku olisi naksauttanut niitin poskeesi.
  • 2.0 Bald-faced hornet: Runsas, voimakas, hiukan rapea. Samankaltainen kuin käden puristuessa pyöröoven väliin.
  • 2.0 Ampiainen: Kuuma ja savuava, melkein röyhkeä. Kuvittele miltä tuntuisi, jos WC Fields tumppaisi sikarin kieleesi.
  • 2.x Mehiläinen ja herhiläinen.
  • 3.0 Red harvester ant: Häikäilemätön ja hellittämätön. Tuntuu kuin joku kaivaisi sisäänkasvanutta varpaankynttäsi esiin porakoneella.
  • 3.0 Paperiampiainen: Syövyttävä ja polttava. Selvä kitkerä jälkimaku. Kuin kaataisi lasillisen suolahappoa paperin viiltämään haavaan.
  • 4.0 Pepsis wasp: Sokaiseva, raju, tyrmäävän säköinen. Ikään kuin käynnissä oleva hiustenkuivaaja olisi pudotettu vaahtokylpyysi (jos tällainen pistää, voit saman tien heittäytyä maahan ja huutaa).
  • 4.0+ Bullet ant: Puhdas, kiivas, säkenöivä kipu. Kuin kävelisi tulisilla hiilillä kolmen tuuman rautanaula kantapäähän iskettynä.
Yritin etsiä suomenkieliset nimet noille elukoille, mutta kaikille ei löytynyt, vaikka kuinka kaivoin tieteellistenkin nimien mukaan. Jätin ne suosiolla englanniksi. Listan kärjessä olevan "luotimuurahaisen" pistos ei liene niitä mukavimpia. Kuvauksen siitä voi lukea Protein Spotlight-lehden artikkelista.

Huh. Ihminen kun on mitä on, ja äijyyden määrä on kaikissa populaatioissa vakio, luotimuurahaisia on käytetty miehuuskokeissa. Muurahaiset on tainnutettu ja kiinnitetty lehtiin, joista sitten on tehty hihoja teinipoikien käsivarsien päälle puettavaksi. Muurahaiset heräävät aikanaan, ja miehuuskoe alkaa. Kymmenien luotimuurahaisten pistäessä kädet halvaantuvat kokonaan ja tärisevät vielä päiväkausia kokeen jälkeen. Todella hienoa.

6.6.07

Neljällä jalalla

Kissan mukana kulkeva kamera tarjoilee mielenkiintoisia näkymiä kissan elämästä.

5.6.07

Kynnys:llä

Ei voi aina tietää mihin ryhtyy, eikä ryhtymisestä voi tietää mihin se päättyy. Sitä voisi olla itseään kohtaan armollisempi, useinkin, jos hoksaisi sen mitä pitäisi itsessään armahtaa. Mutta eihän sitä koskaan juuri silloin hoksaa, jälkeenpäin sitten.

Ei voi ryhtymisestä tietää, tai ryhtymättömyydestä, onko se ryhdikästä ja suunnitelmallista kuin rivimarssi tai marssimattomuus paraatikentällä, vai mikälie mielentuulahdus ja johtuma, jota alkaa toteuttaa kun ei mieli muuhunkaan sillä hetkellä kiinnity.

Aurinko paiskaa itsensä sisään kaihtimista ja valkaisee asunnon.

Näppäinten välissä on kynnenpalanen.

Aiheita olisi Nordean tiliotekirjekuoren taakse syödessä kirjattu luettelollinen. Olisi myös kaksi läpinäkyvää sanaa, on niitä enemmänkin, mutta en sillä hetkellä muistanut enempää, ja muistikirjaahan minulla ei ole. Pitäisi olla. Siis: flegmaattinen tarkoittaa oikeastaan limaista, koska flegman eli liman luultiin vaikuttavan ihmisen temperamenttiin. Toinen läpinäkyvähkö sana on digestiivi. En tunne se etymologiaa, mutta oletan, että digestiivityyppisen keksin syömisellä aterian päätteeksi uskottiin olevan ruuansulatusta eli digestiota edistävä vaikutus. Keksitään kaikenlaisia tekosyitä kun ei haluta tunnustaa että keksien syöminen on kivaa.

4.6.07

Kokemus

Auringossa lämmenneen kuulakärkikynän musteen notkeus.

1.6.07

Hyvää sääkesää

On kesä, enkä perusta mielipidettäni kalenterikronologiaan vaan puiden lehtiin, jotka nyt täysikokoisina peittävät ikkunanäkymästäni osan. On kesä, ja väsyttää. Valoa on niin paljon, että aivo nyrjähtää aktiiviseen tilaan, ja unohtaa pudota siitä pois ennen kuin on pimeää, ja pimeäähän ei ole paljon. On kesä ja saanemme viimevuotista tujumman muistutuksen ilmaston lämpenemisestä.

---


Vietän satunnaisesti aikaani myös nettiyhteisössä, jossa käsitellään mitä tahansa aiheita kebabresepteistä Seurasaaren oravien kautta mykkien karaokeen. Yhteisö on löyhä, eikä ole koostunut minkään tietyn aiheen tai harrastuksen ympärille, minkä vuoksi yhteisön motoksi on muodostunut "täältä vastaus kaikkeen".

Jokin aika sitten jonkun työkaveri oli löytänyt lapsensa haudalta oudon kirjelapun. Lapusta postitettiin kuva meidän kaikkien nähtäväksi, ja kysyttiin, mitä kieltä se mahtaisi olla, ja saisiko siitä vielä suomennoksenkin. Lapun löytäjät olivat melko hämmentyneitä koko asiasta, koska eivät tienneet oliko siihen raapustettu joku rituaalikirous tai mikä lie. A5-kokoiselle lapulle oli kirjoitettu erikoisilla kirjoitusmerkeillä jotakin. Viimeisen rivin keskellä oli sydän ja lisää kirjoitusmerkkejä. Tällaista arvoitusta ei voi päästää käsistään. Tarkistin omniglotista vastaisivatko kirjoitusmerkit mitään siellä mainittua kirjoitusjärjestelmää. Eivät vastanneet, mutta ne oli kirjoitettu hyvin varmalla käsialalla, jossa merkkien muoto ei paljoa vaihdellut ja monet merkit toistuivat usein. Tästä päättelin, että oli kieli mitä hyvänsä, kirjoittaja on harjaantunut kirjoittamaan sitä, eivätkä merkit ole satunnaisia sekopään raapusteluja. Tämän perusteella arvelin, että kyseessä oli salakirjoitus, luultavasti suomenkielinen, jossa kukin kirjain oli korvattu toisenlaisella merkillä.

Päättelin, että koska lappu löytyi haudalta, se oli viesti haudassa olijalle, mahdollisesti ystävältä ystävälle. Viimeisellä rivillä oli se sydän, jonka jälkeiset kaksi sanaa arvelin lapun kirjoittajan nimeksi. Ensimmäiset neljä näyttivät suurinpiirtein merkkijonolta 2cc2. Nimi jolla on tuollainen muoto voisi olla Anna, jossa '2' on 'a' ja 'c' on 'n'. Arvaukseni oli oikea, ja kirjoitus lähti avautumaan. Ensin kykenin päättelemään sanoja ja sitten asiayhteyden perusteella lauseita. Lopulta koodi avautui kokonaan, se oli ystävän viesti kuolleelle ystävälle, kirjoitettu luultavimmin tyttöjen keskenään kehittämällä salakirjoituksella.

Olin vähän liikuttunut ja melko hämilläni, koska yhtäältä tunsin voitonriemua koodin ratkaisemisesta, mutta toisaalta tunsin tunkeutuvani toisten yksityisalueelle selvittämällä henkilökohtaisen viestin, jota ei ollut tarkoitettu selvitettäväksi. Onko sellainen ollenkaan oikein? Vanhemmat tietysti helpottuivat, kun saivat viestin sisällön selville. En kehtaa laittaa kuvaa alkuperäisestä lapusta näkyviin, yllä oleva kuva on peräisin Project Gutenbergistä löytyneestä etsivätarinasta.