23.5.07

Kieli tarttuu kuin virus

On aina hieno hetki kun huomaan, että jokin itse keksimäni ilmaisu tarttuu toisten ihmisten kielenkäyttöön ja siitä edelleen kolmansille osapuolille ja niin edespäin ja -suin. Lanseerasin vuosi sitten sanan, tai oikeastaan ilmauksen, joita postittelin sinne minne yleensäkin sullon kaikki ne tekstit, joita en kehtaa täällä julkaista. Koska foorumi on julkinen (muttei googlattavissa, hähää), ja muutkin foorumilaiset harrastavat aivan samaa alitajunnan huuhtelua ja kielen vääntelyä, on maaperä hyvin otollinen kaikenlaisille tartunnoille. Sinnikäs yhden ilmauksen kirjoittamiseni insipiroi ensin yhtä kirjoittajaa, sitten toista, ja nyt palstalla käydään aidosti asiantuntevaa pohdiskelua siitä, miten ilmaus tulisi kääntää kielelle äks.

Kehitin kirosanan.

En voinut sille mitään, se kumpusi alitajuntani uumenista vastustamattomasti kuin magmapesäke. Toiset keksivät sanoja kuten romppu tai palaute, mutta minä...öh, käytän aikani voimasanojen luontiin.

Vaikka kiroilu sinänsä onkin matalaotsaista ja hölmöä, olen ylpeä, ettei sana (tai ilmaus) liity sukuelimiin eikä ihmisruumiin eritteisiin - sellainen olisi liian helppoa - , eikä toisaalta ole kapteeni haddockmainen kekseliäs manaus, vaan kunnon perkele-luokan taisteluristeilijä-ärräpää. Haa! Ehdotinpa vielä käännösvastinetta itsekin.

22.5.07

Lehtijousi

Kukin kaupunki ja sen asukkaat ovat oman näköisiään. Helsingistä en tosin osaa sanoa mitään, koska asun täällä, mutta Tampere on maanläheisen tyylikäs ja sen asukkaat erityisen rock. Niin rohkeaa pukeutumista en ole muualla nähnyt. Olen parilla viime visiitillä kiinnittänyt asiaan huomiota, ja nyt kun taas kerran havaitsin saman asian, täytyy uskoa, että kyseessä on oikea ilmiö, eikä jonkin paikallisen tapahtuman aiheuttama poikkeama.

Pori on tylyhkön näköinen: valtavia kerrostalokolosseja, leveitä katuja ja tasamaata. Ihmiset tavanomaisen oloisia, mutta kaupungin kulttuurielämä on vilkasta ja energistä, mikä on hyvä merkki. Ilmeisesti kaupungin koko on sen verran suuri, ja Helsinki ja Tampere ovat riittävän kaukana, jotta kulttuurielämä ei nojaa tai pakene Helsinkiin.

Kotka taas on kaunis ja viihtyisän näköinen, mutta sen asujaimisto on brutaalin näköistä väkeä. Kaljupää-hupparilinjaa suosiva nuoriso ja ei-niin-nuoriso lähinnä masentaa. Katoaako pienehköstä kaupungista liikaa väestöä Helsinkiin, jotta Kotka pääsisi Porin tasolle kulttuuritarjonnan runsaudessa? Luulen, että vastaus on raikuva "joo!"

Äijämessuille en osallistunut. Jos olisin, niin olisin sekä hävennyt että myötähävennyt itseäni niin että olisin vapaaehtoisesti loppusijoittanut itseni maakuoppaan häpeän puoliintumisajaksi (joka on aika pitkä).

Viiden euron päiväkulutus osoittautui mahdottomaksi, sillä terveellistä ruokavaliota oli vaikea noudattaa. Ehkä en vain osaa, tai järjestelmät ovat minua vastaan. Mielenkiintoinen kokeilu kyllä.

Parta kasvoi ja alkoi jopa liehua tuulessa. Vähän, mutta sen verran, että sen tunsi. Viikset taas aiheuttivat ylöspäin puhallettuun ilmavirtaan uuden, sihisevän saundin. Parta kasvaa vieläkin, mutta tässä välissä ajoin sen pois ja aloitin sen kasvattamisen alusta. Syy tähän kenties yllättävään liikkeeseen oli inha huuliherpeshyökkäys, jonka pelkäsin leviävän ylähuulesta viiksien alle, ja se olisi ollut todella epämiellyttävää. Kun viikset lähtivät, lähti leukapartakin seuraksi.

Herpes tiesi koska ilmaantua, ja oli raivostuttavan sitkeää lajia. Asikloviiri ei sitä nujertanut, vaan mahdollisesti jopa siivitti ärhäkämpään leviämiseen. On nimittäin niin, että sairastuin flunssaan ennen tärkeän luennon pitämistä, eikä siinä vielä kaikki. Paranin flunssasta, ja äänikin melkein toipui entiselleen, mutta sitten iski herpes koko ylähuulen leveydeltä, mikä teki puhumisesta vaivalloista.

Luennon pidin silti, ja nyt väsyttää. On erikoista seurata yleisöä ja heidän mikroeleitään. Turhan herkästi ei kannata kuitenkaan niistä vetää tulkintoja, ja jos joku näyttää nyrpeältä, voi aina keskittyä siihen kiinnostuneelta näyttävään henkilöön, niin nyrpeys ei pääse tarttumaan.

21.5.07

Syö sushisi ennen kuin se jäähtyy

Vantaan vaakunassa on kala nimeltä Vanda.

Viikonlopun kokemuksien perusteella Planetaario suosittelee sushin ystäville tamperelaista Maruseki-ravintolaa. Mainio paikka! Erinomainen!

16.5.07

Paina tästä

Vammailin kaupassa. Kassalla oli keltainen ja violetti tiimalasin muotoinen digitaalinen munakello, joita sai vapaasti näpelöidä. Niissä näytti olevan jännittävä hiekkajyväanimaatio ja kaikki. Kiinnostuneena tutkin ensin keltaista ajastinta, tökkäilin sen nappeja ja yritin saada ajastusta päälle, mutta en oikein tajunnut miten laite toimii. En edes nähnyt numeroita tai animaatiota kunnolla, koska näytön päälle oli liimattu jokin kuviotarra. Laitoin sitten keltaisen ajastimen pois ja otin violetin ajastimen, jota nypläsin kotvasen. Jo vain alkoi vekotin piipittää. Harmikseni en saanut piipittämistä mitenkään loppumaan. Painelin kaikkia näppäimiä ja niiden yhdistelmiä, ravistelin ja kääntelin laitetta, mutta piipitys jatkui, ja oli häiritsevän kova. Nolona käännyin myyjän puoleen: "Miten tämä vaikenee?" Myyjä ojensi väsyneesti kätensä ja painoi keltaisen ajastimen hiljaiseksi.

En tuntenut itseäni kovinkaan älykkääksi.

"Ai se olikin tuo toinen", sanoin siinä sitten torjuakseni kiusallisen hiljaisuuden. Sen jälkeen tunsin itseni entistäkin tyhmemmäksi.

15.5.07

Tehtävä

Laadin pähkinän. Kysymys kuuluu: mikä peli?

Peruselementit:

0, 2, 5

Säännöt:

0 > 2
2 > 5
5 > 0

Vihje: tätä peliä ei toistaiseksi pelata ammattilaisturnauksissa.

Nila, jälsi

Missähän määrin Suomen sodanaikainen torjuntavoitto Neuvostoliitosta vaikuttaa kansalaisten suhtautumiseen NATO-jäsenyyteen? Osaksihan sota voitettiin, mutta osaksi myös hävittiin alueluovutusten, materiaalisen tuhon ja ihmishenkien menetysten myötä. Nykyään tuntuu siltä, kuin sotaan suhtauduttaisiin kuin lätkämatsiin: hävittiin 3-2, otettiin ihan pirusti pataan, mutta tummui se läski toisellakin puolella ja sitäpaitsi niitä oli enemmän! Ei huonompi ottelu!

Uusintamatsissa voisi mennä koko etelärannikko, minkä jälkeen Muistatko Monrepos'n voitaisiin sanoittaa uudelleen tyyliin Muistatko Kaivopuiston. Mutta hyvä meininki silti!

Olen myös tuuminut sitä, kuinka asevelvollisuus voi toimia itseään vastaan. Koska suurin osa miespuolisesta ikäluokasta hikoilee, palelee ja valvoo intissä, saattaa heille syntyä käsitys, että he ovat tehneet oman (ei aina niin miellyttävän) osansa maanpuolustuksen hyväksi, mikä tahansa sotilaallinen uhka on täten torjuttu. Minusta vaikuttaa kuitenkin siltä, että vain NATO olisi riittävän vahva sotilaallinen voima torjumaan naapurivaltiomme sotilaallisen ärhentelyn. On aivan eri juttu, jos sota syttyy ja siitä joten kuten selvitään, kuin se, ettei sotaa koskaan pääse syttymään.

Venäjä on valtio, jossa vallassa olevalle puolueelle uskollinen, järjestäytynyt nuorisoliike voi rikkoa diplomaattisia suhteita koskevan Wienin yleissopimuksen takaamaa diplomaattista koskemattomuutta järjestysvallan juurikaan puuttumatta asiaan. Avainsanat edelliseen lauseeseen: vallassa olevalle puolueelle uskollinen, järjestäytynyt. Tämä kertoo Venäjän nykytilasta olennaiset asiat, ja siksi kannatan NATO-jäsenyyttä vaikka se olisi miten epäkuulia ja myötähävettävää, jenkkejä mielistelevää militarismia.

14.5.07

Villaiset sukat ja balsainen kitara

Katselin Euroviisut, ja jopa äänestin niissä. Poikkeuksellista. Viisut eivät myötähävettäneet ollenkaan, mitä nyt joulupukki vähän. Suomen biisiä kuunnellessa en kylläkään voinut välttyä ajatukselta, että hevityyppinen musiikki - sikäli kun se ei ole Lordin karnevaalimeininkiä - on pitkälti vain muodistettua suomimelankoliaa, raskasmielisyyttä ja tylyä synkkyyttä. Oikea hevi on tietysti erikseen, mutta tuntuu siltä, että vähän liian suuri osa suomalaisesta nykypopulaarimusiikista on saundeiltaan raskasta jurnutusta ja sellaisena aika tylsää perusformaattituubaa.

Tämä oli siis mielipide.

Kävin isää moikkaamassa, ja kävellessäni kotitalon pihakalliolla muistin, että yhteen paikkaan on joku hakannut arvoitukselliset kirjaimet

JH
OP
Luulin niiden jo peittyneen sammalten ja jäkälän alle, mutta siellä ne edelleen olivat selvästi näkyvissä. Kukaan ei tiedä kuka ne on kaivertanut ja miksi. Nimikirjaimia ne varmaan ovat, mutta kenen? Kallio on sileä ja viettää loivasti alaspäin, joten se on ehkä ollut mukava eväsretkipaikka joskus, varsinkin kun joen ranta on ollut paljon lähempänä kuin nyt. Näköala on varmaan ollut hyvä, ja kun tiedän, että aluetta on alettu rakentaa 1910-luvun loppupuolella, voin kuvitella että kirjaimet on hakattu joskus vuosina 1918-1938, aikana jolloin tonttia ei vielä ollut. Voi myös olla, että kallion räjäytystöihin osallistuneet työntekijät (kalliota on ammuttu pois pihanurmikon tieltä) ovat ikuistaneet nimikirjaimensa urakan päätteeksi.

Vuosimiljardeja vanha peruskallio on saanut kärsiä räjäyttelyn lisäksi myös minun ja veljeni leikeistä, joissa poltettiin pikkuautoja sytytysnesteellä. Leikin nimi oli "Näin voi käydä", se emuloi opettavaista TV-ohjelmaa, ja oli saanut selvästi vaikutteita erilaisista toimintapainotteisista amerikkalaissarjoista (jotka mm. saivat minut päiväkodissa paiskomaan uudet puiset kuorma-autot päin pihan siirtolohkareita ja sitten ihmettelemään, kun autoja ei enää voinutkaan korjata). Sytytysneste kärvensi tietenkin myös kallion pinnalla kasvavan jäkälän, ja kalliolla on edelleen lukuisia paljaita laikkuja, joiden reunoilta jäkälä taas hitaasti hivuttautuu kohti keskustaa.

Salskeana 16-vuotiaana nuorukaisena kuuntelin Metallicaa ja rakentelin pommeja tulitikunpäistä. Suljetussa metalliputkessa ne räjähtävät hienosti, kun virittää alle pienen nuotion. Jotkin Metallican biisit tuovat edelleen mieleen murskattujen tulitikunpäiden tuoksun.

11.5.07

Pää kiinni ja suu auki

Kollega oli käynyt hammaslääkärissä, ja lääkäri oli tokaissut, että "Älä jännitä! Pelkuri!"

Tuosta seurannee potilaalle jonkinlainen wtf?-olo, mikä varmaankin vähentää turhaa kiemurtelua ja kitsoilua. Aika tylyä, mutta ovelaa.

7.5.07

Hapetan vetyä

Punkbändi Yksityistilaisuus ei vaihtanut nimeään, vaikka keikoille ei koskaan ilmestynyt ketään.

Veneilykaudella on alku ja loppu, mutta sukellusvenekausi jatkuu vuoden ympäri. Venetsian kanavilla liikutaan veneillä, Venetsian metro taas koostuu sukellusveneistä. Metrolla kulkevia asukkaita sanotaan sukellusvenetsialaisiksi.

--

Näin kurkiauran, joka muutti koko ajan muotoaan, pääaurasta haarautui pienempiä sakaroita, jotka vaelsivat pääsakaroita pitkin, irtosivat kokonaan ja sulautuivat taas suurempaan auraan. Millainen algoritmi raksuttaa kurjen päässä? Ei se voi kovin monimutkainen olla. "Asemoidu hieman taaemmas vierelläsi lentävään lintuun nähden?" Kätevää, sillä tuulen puhaltaessa muoto sekä rikkoutuu että säilyy joustavasti suunnilleen samana.

Vietin viikonlopun taas kerran länsirannikolla onnellisen levollisissa ihmissuhteellisissa merkeissä, tehden ei-mitään ja toisaalta kaikkea (huomaten, että Tähdet ja Avaruus -lehteä ei minulle kannata tarjota, jos aikoo kommunikoida kanssani vuorovaikutteisesti seuraavaan tuntiin). Porissa oli runoilta, jossa esiintyi Eino Santanen, Ville-Juhani Sutinen ja Henriikka Tavi. Santasen videopeli ei piuhan puuttuessa toiminut, mutta runot pelittivät hyvin. Runot ja runous täytyy kuulla. Olen nykyään sitä mieltä, että painettu teksti on runoudenkuljetusvälineenä toissijainen, ja ääni ensisijainen, mutta tämä heijastelee tietenkin omia aistimieltymyksiäni. Lisää runoäänikirjoja, vähemmän painettua tekstiä, olisi ohjenuoranani, jos minulla olisi kustantamo, jota minulla ei ole.

Sana performanssi saa yleensä ennakkoluuloni hereille ja jätedetektorini herkistymään. Tämä kerta ei tuottanut pettymystä. Pervofarssi oli niin surkea, että juutuin hetkeksi huonouden aikaansaamaan kasvojensäilytysmoodiin - onko tuo tosissaan, ja jos on, niin kehtaako sille silti nauraa? Päätin silti hekotella, koska en uskonut että esiintyjä oli aivan oikeasti ja vakavissaan huono.

Ulvilassa oli tähtitorni, kuin vesitornin päälle liimattu golfpallo, tasaiset tiet ja keskiaikaisen kivikirkon rauniot. Oli myös ehjä keskiaikainen kirkko, ja sen kirkkomaalla mahtisukujen hautapaasia, joista voi havainnoida kuinka ruotsinkielinen nimi muuttuu ajan myötä suomenkieliseksi. Leveän joen yli rakennetun maantiesillan keskellä oli kyltti, jossa mainittiin sillan valmistuneen silloin ja silloin (hahaa) ja sitä levennetyn myöhemmin. Sinisen nauhan katkaisijan sukunimi oli sama kuin mahtisuvun hautapaadessa ollut nimi.

Länsirannikolla on litteää ja tiet viivasuoria. Miten vaikuttaa mieleen ja millaiseksi aivosto muovautuu, kun kävelee, pyöräilee tai ajaa päivästä toiseen viivasuoria teitä, joissa määränpää näkyy etäällä ja tulee tasaisesti lähemmäs hetki hetkeltä kunhan vain malttaa odottaa ja jatkaa matkantekoa tasaisesti? Sellaisessa maisemassa voisin kuvitella muuttuvani yksitotisemmaksi, mutta päämäärätietoisemmaksi ja optimistisemmaksi. Rauhallisemmaksikin, mahdollisesti. Ehkä vain kuvittelen, mutta uskon maiseman vaikuttavan psyykeen hyvin voimakkaasti, ainakin omaani se vaikuttaa. Kasvoin alueella, jossa oli kapeita polveilevia kujia, lähekkäin rakennettuja puutaloja, ylämäkiä ja alamäkiä ja puistoja pienelle alueelle sullottuna. Nyt asun näiltä osin aivan samanlaisessa ympäristössä, mutta puiset talot ovat vaihtuneet kivisiksi. Ei sitä olla pitkälle pötkitty (127 km tarkkaan ottaen).

3.5.07

Ota NATO

Siirretään sotilasta ja saadaan koko pelilaudan nappulat sekaisin. Venäjän ja Viron kiista yhden ihmistä suuremman pronssivaloksen vuoksi on vahvistanut jo kauan idulla ollutta mielipidettäni siitä, että Suomen tulisi liittyä NATOon. En niinkään pelkää Venäjän sotilaallista aggressiota, kuin muunlaista peukaloruuvausta, ja ennen kaikkea sitä, että ilman sotilasliiton antamaa henkistä selkänojaa päättäjämme saattavat taas alkaa nöyristellä Venäjän suuntaan liikaa, ja aloittavat näin taas uuden suomettumisen kauden. Monet suomettumiskauden poliitikot ovat edelleen vallan kahvassa, enkä usko että he ovat osanneet jättää vanhat refleksit kokonaan unohduksiin. Poikkeus on Heidi Hautala, joka kritisoi Venäjän nykytilaa eduskunnan 100-vuotisjuhlissa, ja sai Paavo Lipposen ärähtämään.

Kritisoidaan vaan sitä USA:ta ja Guantanamoa, joo, samalla kun pidetään mielessä, että Michael Moore elää, mutta Anna Politkovskaja ei.

NATOn säännöt vaativat jäsenyyshakemuksen hyväksymiseksi enemmistökannatuksen kansanäänestyksessä, vaan miten se onnistuu, kun kansalaiset ovat niin NATO-vastaisia? Suomi on edelleen sen verran yhtenäiskulttuuri, että kansalaisten mielipidettä voitaisiin muokata nopeasti ja tehokkaasti epäsuorilla keinoilla. Ensin olisi löydettävä muutamat hyvät, nykyisistä poikkeavat argumentit NATO-jäsenyyden perustelemiseksi ja sitten levitettävä niitä keskustelupalstoilla, yleisönosastoissa, blogeissa ja lopuksi joukkoviestimissä. Joukkoviestinten tulisi olla viimeinen media NATO-myönteisten argumenttien julkituomiseen, sillä näin luotaisiin vaikutelma siitä, että ne heijastelevat kansalaisten tuntoja ja mielipiteitä. Luultavasti jotkin talouteen viittaavat argumentit olisivat hyviä vaikutuskeinoja: ajatelkaa mitä tapahtuisi Suomen talouskasvulle, jos Venäjä uhkailisi Suomea, eikä Suomella olisi NATOa turvanaan ja sitä rataa, tai että NATO-jäsenyys tulisi halvemmaksi kuin Venäjän uhkailusta seuraava talouskriisi, tai että...ööö...no, jotain siihen suuntaan, mutta älykkäämmin. Lisäksi NATO-jäsenyyttä tulisi propagoida markkinointiviestinnän keinoin, eli esittämällä NATO modernina, länsimaisena, rationaalisena sotilasorganisaationa, luontaisena kumppanina Puolustusvoimille, julkisuuskuvaa myöten.

Yksi tärkeimmistä tavoista muokata mielipidettä olisi tuoda julki, että Venäjän turvallisuuspalvelun FSB:n tärkein tavoite Suomessa on estää NATO-jäsenyys, ja taiten käytettynä tämän väitteen luulisi hiljentävän kritiikkiä. Sosiaalisen leimautumisen pelko nyt vain toimii niin, ja sitä voi käyttää aika monella tavalla.

Yleinen NATO-vastaisista argumenteista on se, ettei suurvalloilla ole intressiä puolustaa pientä maata. Tähänkin voisi vastata taloudellisin vastaväittein: Suomi on osa euroaluetta, ja euroalueen taloudellinen vakaus, mikä kriisin sattuessa kärsisi, olisi liian vakava asia suurille EU-maille. Mukaan voisi ottaa myös Nokian, jonka osakkeista suurin osa on USA:laisten eläkesäätiöiden hallussa ja näin saataisiin USA:llekin syy olla kiinnostunut siitä, mitä Suomelle tapahtuu. Koko ajan pitäisi tuoda julki, että emme enää elä 30-luvun lopun agraarivaltiossa, vaan verkottuneessa globaalissa taloudessa, ja se toimii omanlaisena turvatakuunaan. Lisäksi voitaisiin väittää, että Neuvostoliiton oli mahdollista aloittaa Talvisota, koska Suomi ei ollut liittoutunut, ja kas, näin kaapattaisiin yksi väkevä kansallinen myytti - Talvisota - oman argumentin tueksi (ja samalla vietäisiin jalansija väitteeltä, että Suomeakaan ei kukaan auttanut talvisodassa, joten parasta olla edelleen liittoutumaton).

Onpa taas tooodella strategi-olo. Parasta mennä nukkumaan.

2.5.07

Pizzaa Jupiterissa

Kasvatan partaa. Leuastani pistää noin kolmen millin sänki. Odotan, milloin karvat kasvavat niin pitkiksi, että alkavat taipua oman painonsa alla. Kas painovoima vaikuttaa myös partakarvoihin.