11.12.07

Hyppivät geenit

Siinä vaiheessa kun aloin nähdä unia raivoavista ukkosmyrskyistä, joissa kaikui taukoamaton, kuurouttava jyrinä ja salamia iski sikin sokin kuin valtavasta teslakelasta, ymmärsin alkaa harrastaa taas liikuntaa ja käyttää kirkasvaloa. Pari päivää molempia, ja olo on jälleen normaali. Ukkosunia mielipuolisempia näkymiä en muista nähneeni pitkään pitkään aikaan.

--

Tyttäreni puuhia katsellessa olen huomannut, miten paljon hän muistuttaa entiseni siskoa saman ikäisenä. Eksälläni ja hänen siskollaan on hyvin suuri ikäero, joten olen nähnyt siskon kasvavan ekaluokkalaisesta täysi-ikäiseksi asti. Tyttärelläni on aivan samankaltaiset eleet ja ilmeet, ja puuhat - hän kirjoittaa pitkiä satukirjoja ja on alkanut pitää iltapäiväkerhossa kirjastoa, jossa lainauksessa on tietyt monimutkaiset säännöt. Sama viehtymys kirjoihin ja sääntöihin ilmeni eksäni siskossakin.

"Kirjojen" lisäksi on mukaan tullut sarjakuvien piirtäminen, yleensä niissä seikkailee Nikke Knatterton. Hämmästyttävää miten pari Youtube-videota voivatkin saada aikaan niin voimakkaan innostuksen (ja sekin hämmästytti, miten paljon Knatterton-piirrossarjaan on piilotettu kaksimielisyyksiä, jotka vasta aikuisena huomaa). Erikoista on, että tyttäreni piirrostyyli on todella paljon samankaltainen kuin veljeni piirrostyyli oli tuon ikäisenä. Sama kynän paino ja viivan kiepautus, sama väritystapa ja hahmojen sijoittaminen kuvaan. Minä piirsin kahdeksanvuotiaana toisin, paljon vähemmällä fyysisellä intensiteetillä ja yksityiskohtaisemmin.

Jännää. Voi olla että näen asioita joita ei todellisuudessa ole, tai olen tunnistavinani erityisen tutuksi jotain, mikä ilmenee kaikissa lapsissa samalla tavalla, mutta vaikka kuinka asiaa epäilen, en voi välttyä näkemästä näitä samankaltaisuuksia. Toisaalta, kuinka paljon ja mitä voi periytyä, ja mikä on vain sattumaa?

Ei kommentteja: