6.9.07

Lyhyin lausein

Syksy ja sen syksyys, kuten kirkkaat ilmat ja nukahtamisen helpottuminen valon määrän vähetessä.

Kaikenlaista tapahtuu. Esiintyy autokuumetta, mutta vastustan sitä. Liityin City Car Clubiin, koska matkakortin suoraveloitusasiakkaille liittyminen on ilmainen (säästö 69 €) ja kuukausimaksu 2 € (säästö 7,90 €). Hyvä diili, jota ei paljoa mainosteta. Itsekin sain tiedon asiasta lukemalla jotakin blogia, mutten muista mitä.

Ideointia. Jos olisin ostanut navigaattorikännykän, voisin panna kartalle kaikki City Car Clubin autopaikat ja Nesteen bensa-asemat, joissa autoa voi tankata.

Käytin autoa ensimmäisen kerran tänään viedäkseni tyttäreni hammaslääkäriin keskellä päivää. Systeemi toimi hyvin. Tykästyin Ford Ka:n radioon, se on yksinkertainen ja toimiva, ei mitään liikaa eikä liian vähän. Näppäimissä on hyvä tuntuma ja näyttö on riittävän suuri, jotta näkee koska Radio Helsinki on kohdalla. Joku laiskuri oli jättänyt auton tankkaamatta, joten minä tankkasin sen - se ei maksa mitään - ja sain siitä neljän euron palkkion. Halapaa ko saippua. No ei nyt ihan niin halpaa, mutta puolet halvempaa kuin taksi, ja puolitoista tuntia nopeampaa kuin joukkoliikenne. Autokuume ei varsinaisesti parane, lievittyy vain.

Viime viikon perjantaina päivää sitten kadotin reppuni jonnekin, luullakseni bussiin. Me olemme ystävykset vuosien takaa, ja oli vähän ikävä. Palailin eilen reputta bussilla töistä kotiinpäin, ja päätin surffata mobiilisti (mobiili nomadi ja tekhnokansalainen minä!) HKL:n sivuille katsomaan mitä löytötavaroista sanotaan. Löytötavaratoiminta on ulkoistettu yritykselle nimeltä Suomen Löytötavarapalvelu, ja löytötavaroiden tiedustelu ja noutaminen on luonnollisesti maksullista. Harmistuin. Lisäksi bussin ikkunasta satoi kännykän näppäimistölle.

Reppu löytyikin entiseni luota, jonne olin perjantaina unohtanut sen hakiessani tytärtäni luokseni viikonloppua viettämään. Kotioven avattuani huomasin, että olin saanut armaaltani kirjeen, jonka sisään oli kätketty chilisuklaata ja ässäarpa. Kirje oli pitkä, suklaa oli hyvää ja ässäarvasta voitin 3,50 €, jotka sijoitin lottoon. Se ei pelaa joka pelkää.

Ideoin-haaveksin. Jos olisi erittäin tarkasti samassa tasossa olevat kaksi kameraa kilometrin päässä toisistaan, ja vaikkapa 200 metrin korkeudessa ja kohdistettuna samaan pisteeseen, niin niillä saisi hienoja stereokuvia maisemista ja pilvien kummuista, kaupungitkin näyttäisivät pienoismalleilta. Animoituna tai livenä kuva olisi vielä hienompi, elävä.

Karrin kutsumana tutustuin Facebookiin, ja hämmennyin, kun en löytänytkään ystäviäni sieltä, lukuunottamatta kanssabloggaajia. Tämän saattaa olla ikäluokkajuttu, LinkedInistä löydän melkein kaikki joita ikinä keksin hakea, mutta Facebookiin täytyisi pyytää kaverit erikseen. Naamakirjan kanssa leikkiessä voisi mennä pitkäänkin, mutta illat täyttyvät skypettelystä. Teknologia mahdollistaa etäsuhteen toimimisen, Skypellä jutellaan ja jaetulla Google Calendarilla synkronoidaan menemiset ja tulemiset, kuten tänä viikonloppuna oleva Lainsuojattomat-teatterifestivaali Porissa.

Ei kommentteja: