2.7.07

Nyply

Jotkut analyytikot sanovat, ettei iPhonea kannata ostaa, koska puolen vuoden päästä markkinoille tulee puolet halvempi ja kaksi kertaa tehokkaampi malli. Tietenkin tulee, ei se ole mikään syy olla ostamatta iPhonea.

iPhonen ensimmäinen versio kannattaa jättää ostamatta siksi, että Apple mokaa aina. iMacin ensiversiossa oli surkea hiiri, iPodin akku ei kestänyt toistuvia latauksia, eikä akkua voinut vaihtaa ja joku Applen kannettavien ensimmäinen versio kuumeni tolkuttomasti. Saa nähdä, mikä vika iPhonessa on. Todennäköisesti se on jotain yllättävää ja harmistuttavaa.

iBook G4:ssäkin on suunnitteluvirhe.

Apple on toisaalta hyvä firma, koska alkumokiensa jälkeen se saa aina aktinsa kasaan ja valmistaa mainioita tuotteita. Antaa toisten nyt tälläkin kertaa haukata omppua ensin, eikä iPhonea vielä täällä edes myydäkään.

Tänä viikonloppuna olen päässyt vihdoinkin noudattamaan normaalia vuorokausirytmiäni - olen nukkunut pitkään ja valvonut myöhään. Aivosto tuntuu jo terveemmältä. Valo vaikuttaa voimakkaasti mielialaani ja muuttaa vuorokausirytmiäni. Jos joudun tahdistamaan olemiseni ulkoisen kellon mukaan sisäisen kellon asemesta, saan nukahtamisvaikeuksia, mistä aiheutuu kumuloituva univaje, mikä taas aiheuttaa epätoivottavia mielialamuutoksia. Nyt elämä hymyilee taas. Nukkuminen on mahtavan hyödyllisesti käytettyä aikaa, ja viihteellistäkin siinä sivussa.

Intouduin nörttäämään, ja asensin tietokoneeseeni APRS-ohjelman, jolla voi raportoida GPS:ällä määritetyn sijaintinsa muille radioamatööreille. Sijainteja voi seurata täältä (nickname voi olla mitä tahansa, kartta avautuu sen kirjoittamisen jälkeen). Suunnattoman mukava keksintö. Ongelmana oli, ettei minulla ollut GPS-vastaanotinta, joten en tiennyt missä sijaitsin. Kävin sitten Google Mapsissa noutamassa asuntoni koordinaatit ja tuuppasin ne radiolla eetteriin, mutta mitään ei tullut näkyviin. Haeskelin sitten kartalta symboliani, ja lopulta löysin sen keskeltä jotain Päijänteen saarta. Olin näpytellyt koordinaatit hieman pieleen. Korjasin asian, ja pikku kotitalo-kuvake ilmestyi kartalle oikeaan paikkaan. Samalla systeemi tulkitsi minun matkanneen Päijänteeltä Helsinkiin nopeudella 480 km/h.

Nörttääminen alkoi lopulta tylsiä, vallankin kun APRS-softa on amatööripohjalta kehitettyä, ja käytettävyydeltään surkeaa ja haisee linuksille. Lähdin Kiasmaan, jossa vietinkin tuntikausia. Matkalla ajattelin pienen APRS-laitteiston kiinnittämistä polkupyörääni, se voisi saada voimansa aurinkokennoista, ja olisi helposti otettavissa mukaan vaikka takin taskuun. Sitten kaikki näkisivät pyöräreittini kiemurat.

Kiasman maisemanäyttely oli kiintoisa, mutta mikä helkkarin pakko videotaiteilijoilla on panna teostensa taustamusiikiksi jotain ambientia? Miksi taustalla pitää ylipäätään olla ääntä, jos ei muuta keksi kuin ambient-tyyppistä taidemölinää?

Suomen salat -osuudessa oli hillitön hedelmäpelivillapaita, jota hihittelin vedet silmissä kauan. Lauri Astalan maapallo-soittorasian olin nähnyt viimeksi vuosia sitten Sinebrykoffin taidemuseossa, ja oli kiintoisaa nähdä se uudestaan.

iMacejakin tuli vastaan, niistä pystyi katselemaan mm. suomalaisen ympäristötaiteen historiaa, kuten lavuaarin heittämistä Runebergin lähteeseen, millä lähde "päivitettiin aikaansa vastaavaksi." Taas hymyilytti. Näyttää siltä, että nykyään monet teokset tutkivat sitä sun tätä, mutta iMacilla ei pystynyt tutkimaan, mitä nuoriso oli saanut aikaan teemasta "Minun kaupunkimaisemani". Hakutoiminto kyllä oli, mutta hakusanojen kirjoittamiseen tarvittavaa näppäimistöä ei.

Ei kommentteja: