11.7.07

Katto, huopa!

Kävin Sellon Clas Ohlsonissa tarkoituksenani ostaa kahdeksan euron sähköjohtokieppi, mutta koriin poimiutui muutakin, niin että ostosten loppusumma oli yli viisinkertainen. Toisaalta nytpä minulla on hyvä veitsitukki, yleismittarin johdot, ruuansäilytysrasioita, hauenleukoja, jääkaapin lämpömittari, suihkun letku (jonka tuotenimi on Shower House, missä joko on tai ei ole ylimääräinen 'u') ja 25 metriä sähköjohtoa. Clas Ohlson on keskiluokan Biltema.

Kaupan nimi kenties tönäisi mieltäni länsinaapurin suuntaan niin että Leppävaaran aseman tunnelissa koin voimakkaasti, miten asema muistutti Ruotsia, kuin jotain tukholmalaista lähiön juna-asemaa. Tunnustelin aivoitustani mutten keksinyt mistä vaikutelma tarkalleen oli peräisin. Menin hajamielissäni mitäs-jos-tää-oiskin-Ruotsi-tunnelmissa junaan, ja siinä vaiheessa kun vaunuosastossa olleet kaksi tummaihoista naista alkoivat jutella keskenään riikinruotsiksi, en enää ollut varma olenko todella Suomessa, Ruotsissa, valveilla vai unessa, ja olin missä tahansa, en tiennyt miten olin sinne joutunut. Todella erikoinen tunne, ihan kuin todellisuuden matto olisi vedetty jalkojen alta.

Suuntauduin pian takaisin paikkaan ja aikaan ja kävelin sen paikan ohi, jossa tyttäreni kävi iltapäiväkerhoa koulun jälkeen. Aina sen ohi kulkiessani paukahtaa päälle surumielinen olo ja ikävä. Vaikka eropäätökseni oli oikea, kaipaan silti perustavallista arkivanhemmuutta ja sen jatkumista samanlaisena päivästä toiseen - aamupaloja, kouluun saattamisia, iltapäiväkerhosta hakemisia, välipaloja, kiukutteluja ja kikatuksia. Kävelen paikan ohi tietoisesti usein, jotta vielä joskus pääsen tästäkin melankolialiipaisimesta eroon, ajan ja toiston myötä. Paikkoihin ja maisemiin jää voimakkaita muistoja, ja joskus paikat on vallattava takaisin vähä vähältä.

4 kommenttia:

Veloena kirjoitti...

Ei vaan C O on poikien tiimari! (olen edelleen katkera siitä kuusiokulma-avainsarjasta, jolla ei voi vääntää, sitä tämä vain.)

Dyro kirjoitti...

Niin, onhan siellä myös pelkästään hypisteltäväksi tarkoitettuja näennäistuotteita, kuten mainitsemasi kuusiokoloavaimet ja keittiöveitset.

Siellä oli myös höyrykoneita, mikä korvaa kyllä kaikki puutteet.

Johanna kirjoitti...

Tuo 80-luvun Ruotsi on niin totta. Koko vastarakennentu Oulun ympäristö näyttää siltä. En voi kai kuitenkaan todistaa väitettäni, koska emme voi palata 80-luvun Ruotsiin vertailemaan (kuvat, liikkuvatkaan, eivät kuitenkaan ole sama asia).

Minua ei enää vihlaise kun menen sen kultakaupan ohi, josta kihlat ostettiin. Muuten kyllä, edelleen. Ja aivan viime päivinä olen kokenut myösa aitoa maailmantuskaa, kappas vaan.

Mutta miksi en bloggaa? Vaikka sanottavaakin olisi. Kesäloma kai sitten.

Antti kirjoitti...

Viimeisessä kappaleessa on paljon, paljon asiaa hienosti sanottuna.