8.6.07

Tee kahvipussi

Eron jälkeen elämä on ollut perustavalla tavalla erilaista kuin ennen. On kuin kääntelisin Rubikin kuutiota, ja jokaisen kiepautuksen jälkeen edessäni on uusi väriyhdistelmä: kas tuollaiset värit kääntyivät esiin, mitähän jos käännän tästä, no nyt se meni tuollaiseksi, ja niin edelleen.

Onneksi ei ole mikään pakko hakea mitään tiettyä ratkaisua, sillä sellaista ei ole. Voin vain käännellä värejä ja yhdistelmiä esiin ja piiloon ja yllättyä.

Tästä on ollut seurauksena sisäisen ajan nopeutuminen, tai toisin nähtynä aikahorisontin tuleminen lähemmäs - mennyt jää taakse paljon pikemmin kuin ennen. Tietty sisäinen hitaus varmaan on aina osa psyykeäni, mutta se ei enää häiritse.

Toinen edelleen mukana kulkeva, haitallisempi osa on taipumukseni ajaa itseni aina pakkorakoon ja kasata suuria paineita, jotta saan tehtyä tärkeitä valintoja ja ratkaisuja (ne teen sitten pakon sanelemana äkisti). Täytyy pyrkiä paljon harkitsevampaan ja asioita huolellisesti puntaroivampaan elämäntapaan. Kirjoitan pyrkimykseni tähän, jotta siitä tulisi todempi.

Normaalia elämää tiedossa, autokauppaa. Elämääni läsnäolollaan syventävä nainen, koodinimi M, suunnittelee uuden auton ostoa, ja minä olen tietenkin änkeämässä kaupoille mukaan. Silkan teknisen mielenkinnon lisäksi haluan olla seuraamassa, suhtaudutaanko naisostajiin niin ylimielisesti kuin uutisista saa lukea. Jos minulle aletaan puhua kaupantekomielessä, aion todeta, että olen autoton talvipyöräilijä, enkä ole ostoksilla. "Autoton talvipyöräilijä" oli sanapari, jolla aioin luonnehtia itseäni deitti-ilmossa, jota en koskaan sitten tullutkaan kirjoittaneeksi. Olisihan se ollut vähän liian...ööö...ituhipahtava. Ehkä siihen olisi voinut lisätä eteen sanan "urbaani".

Autokaupoissa täytyy kyllä varoa kiusauksia ja heräteostoksia.

Ei kommentteja: