28.6.07

Lentäviä eläimiä

Variksenpoikasetkin ovat kasvaneet suuriksi, melkein aikuisen kokoisiksi, mutta onnistuvat edelleen näyttämään hönteiltä. Ne istuvat omituisissa paikoissa siivet vähän harallaan, tiirailevat uteliaan oloisina ja raakkuvat emolleen kai jotain "kato mua!" -viestejä. Yksi istui kummallisesti televisioantennin päällä siivet levällään ja toinen oli auton katolla, käänteli päätään vilkkuluomet vilahdellen ja kraakatti menemään. Verrattoman hauskoja otuksia ovat, mutta vanhemmat eivät ole, vaan hyökkivät takaapäin kuin syöksypommittajat.

Varisten ja ihmisten rauhanomaisen rinnakkaiselon luulisi olevan mahdollista, mutta variksissa on vikaa. Ne puolustavat poikasiaan vähän liian aggressiivisesti. Aina saa pelätä nokan iskuja, eivätkä variksenpelättimet auta. Variit (varis:t?) ovat älykkäitä lintuja ja oppivat muutamassa minuutissa ettei hökotystä tarvitse oikeasti pelätä. Isä halusi ampua vihaiset varikset pihaltaan, mutta kunhan puhuu vain, ei hän oikeasti kykenisi eläimiä ampumaan. Pianhan poikaset ovat jo suuria ja niiden vanhempien vanhemmuusvaistot sammuvat.

Menin poimimaan tyttären kanssa metsämansikoita ja sain heinikossa punkinpureman. Tytär ei onneksi joutunut punkkien uhriksi. Odottelen alkaako puremakohta punoittaa, jos alkaa, menen lääkäriin. Hitaasti se kyllä paranee, näppylä näkyy edelleen.

Olin kahdessa työhaastattelussa, sain toisen paikan, mutta en ota sitä vastaan, koska toinen paikka on kiinnostavampi, tosin se on vielä auki ja epävarmempi muutenkin. Yrittäjäksi ryhtymisen hohto on vähän karissut, pyysin päätöksenteon pohjaksi firman tulo- ja menolaskelmaa - sellainen ei ole hankala tuottaa - eikä sitä kuulunut. Höh. No, päätökset perustetaan tosiasioille, numeroille ja matematiikalle, eikä fiiliksille. Ystävyyttä ja raha-asioita ei pitäisi sekoittaa, kyllähän minä sen tiesin.

Chattailen radioteitse lyhytaalloilla, tämän päivän saaliina oli puolalainen tyyppi. Homma on kuin onkimista, sitä heittää pyydyksen vesille, eikä ikinä tiedä kuka siihen tarttuu. Radio visertää kuin lintu. Piilaaksossa oli lintu, jonka laulu kuulosti modeemin ääntelyltä, ristin sen tietoliikennekerttuseksi.

Sateesta mie tykkään. Illat ovat pilvisinä pimeämpia ja pystyn paremmin nukahtamaan. Olen tyhmentynyt tai tyhjentynyt, se lienee univelkaa ja tämä puolenyön jälkeinen valvominenkin on kulutusluottoa.

Ei kommentteja: