3.5.07

Ota NATO

Siirretään sotilasta ja saadaan koko pelilaudan nappulat sekaisin. Venäjän ja Viron kiista yhden ihmistä suuremman pronssivaloksen vuoksi on vahvistanut jo kauan idulla ollutta mielipidettäni siitä, että Suomen tulisi liittyä NATOon. En niinkään pelkää Venäjän sotilaallista aggressiota, kuin muunlaista peukaloruuvausta, ja ennen kaikkea sitä, että ilman sotilasliiton antamaa henkistä selkänojaa päättäjämme saattavat taas alkaa nöyristellä Venäjän suuntaan liikaa, ja aloittavat näin taas uuden suomettumisen kauden. Monet suomettumiskauden poliitikot ovat edelleen vallan kahvassa, enkä usko että he ovat osanneet jättää vanhat refleksit kokonaan unohduksiin. Poikkeus on Heidi Hautala, joka kritisoi Venäjän nykytilaa eduskunnan 100-vuotisjuhlissa, ja sai Paavo Lipposen ärähtämään.

Kritisoidaan vaan sitä USA:ta ja Guantanamoa, joo, samalla kun pidetään mielessä, että Michael Moore elää, mutta Anna Politkovskaja ei.

NATOn säännöt vaativat jäsenyyshakemuksen hyväksymiseksi enemmistökannatuksen kansanäänestyksessä, vaan miten se onnistuu, kun kansalaiset ovat niin NATO-vastaisia? Suomi on edelleen sen verran yhtenäiskulttuuri, että kansalaisten mielipidettä voitaisiin muokata nopeasti ja tehokkaasti epäsuorilla keinoilla. Ensin olisi löydettävä muutamat hyvät, nykyisistä poikkeavat argumentit NATO-jäsenyyden perustelemiseksi ja sitten levitettävä niitä keskustelupalstoilla, yleisönosastoissa, blogeissa ja lopuksi joukkoviestimissä. Joukkoviestinten tulisi olla viimeinen media NATO-myönteisten argumenttien julkituomiseen, sillä näin luotaisiin vaikutelma siitä, että ne heijastelevat kansalaisten tuntoja ja mielipiteitä. Luultavasti jotkin talouteen viittaavat argumentit olisivat hyviä vaikutuskeinoja: ajatelkaa mitä tapahtuisi Suomen talouskasvulle, jos Venäjä uhkailisi Suomea, eikä Suomella olisi NATOa turvanaan ja sitä rataa, tai että NATO-jäsenyys tulisi halvemmaksi kuin Venäjän uhkailusta seuraava talouskriisi, tai että...ööö...no, jotain siihen suuntaan, mutta älykkäämmin. Lisäksi NATO-jäsenyyttä tulisi propagoida markkinointiviestinnän keinoin, eli esittämällä NATO modernina, länsimaisena, rationaalisena sotilasorganisaationa, luontaisena kumppanina Puolustusvoimille, julkisuuskuvaa myöten.

Yksi tärkeimmistä tavoista muokata mielipidettä olisi tuoda julki, että Venäjän turvallisuuspalvelun FSB:n tärkein tavoite Suomessa on estää NATO-jäsenyys, ja taiten käytettynä tämän väitteen luulisi hiljentävän kritiikkiä. Sosiaalisen leimautumisen pelko nyt vain toimii niin, ja sitä voi käyttää aika monella tavalla.

Yleinen NATO-vastaisista argumenteista on se, ettei suurvalloilla ole intressiä puolustaa pientä maata. Tähänkin voisi vastata taloudellisin vastaväittein: Suomi on osa euroaluetta, ja euroalueen taloudellinen vakaus, mikä kriisin sattuessa kärsisi, olisi liian vakava asia suurille EU-maille. Mukaan voisi ottaa myös Nokian, jonka osakkeista suurin osa on USA:laisten eläkesäätiöiden hallussa ja näin saataisiin USA:llekin syy olla kiinnostunut siitä, mitä Suomelle tapahtuu. Koko ajan pitäisi tuoda julki, että emme enää elä 30-luvun lopun agraarivaltiossa, vaan verkottuneessa globaalissa taloudessa, ja se toimii omanlaisena turvatakuunaan. Lisäksi voitaisiin väittää, että Neuvostoliiton oli mahdollista aloittaa Talvisota, koska Suomi ei ollut liittoutunut, ja kas, näin kaapattaisiin yksi väkevä kansallinen myytti - Talvisota - oman argumentin tueksi (ja samalla vietäisiin jalansija väitteeltä, että Suomeakaan ei kukaan auttanut talvisodassa, joten parasta olla edelleen liittoutumaton).

Onpa taas tooodella strategi-olo. Parasta mennä nukkumaan.

Ei kommentteja: