22.5.07

Lehtijousi

Kukin kaupunki ja sen asukkaat ovat oman näköisiään. Helsingistä en tosin osaa sanoa mitään, koska asun täällä, mutta Tampere on maanläheisen tyylikäs ja sen asukkaat erityisen rock. Niin rohkeaa pukeutumista en ole muualla nähnyt. Olen parilla viime visiitillä kiinnittänyt asiaan huomiota, ja nyt kun taas kerran havaitsin saman asian, täytyy uskoa, että kyseessä on oikea ilmiö, eikä jonkin paikallisen tapahtuman aiheuttama poikkeama.

Pori on tylyhkön näköinen: valtavia kerrostalokolosseja, leveitä katuja ja tasamaata. Ihmiset tavanomaisen oloisia, mutta kaupungin kulttuurielämä on vilkasta ja energistä, mikä on hyvä merkki. Ilmeisesti kaupungin koko on sen verran suuri, ja Helsinki ja Tampere ovat riittävän kaukana, jotta kulttuurielämä ei nojaa tai pakene Helsinkiin.

Kotka taas on kaunis ja viihtyisän näköinen, mutta sen asujaimisto on brutaalin näköistä väkeä. Kaljupää-hupparilinjaa suosiva nuoriso ja ei-niin-nuoriso lähinnä masentaa. Katoaako pienehköstä kaupungista liikaa väestöä Helsinkiin, jotta Kotka pääsisi Porin tasolle kulttuuritarjonnan runsaudessa? Luulen, että vastaus on raikuva "joo!"

Äijämessuille en osallistunut. Jos olisin, niin olisin sekä hävennyt että myötähävennyt itseäni niin että olisin vapaaehtoisesti loppusijoittanut itseni maakuoppaan häpeän puoliintumisajaksi (joka on aika pitkä).

Viiden euron päiväkulutus osoittautui mahdottomaksi, sillä terveellistä ruokavaliota oli vaikea noudattaa. Ehkä en vain osaa, tai järjestelmät ovat minua vastaan. Mielenkiintoinen kokeilu kyllä.

Parta kasvoi ja alkoi jopa liehua tuulessa. Vähän, mutta sen verran, että sen tunsi. Viikset taas aiheuttivat ylöspäin puhallettuun ilmavirtaan uuden, sihisevän saundin. Parta kasvaa vieläkin, mutta tässä välissä ajoin sen pois ja aloitin sen kasvattamisen alusta. Syy tähän kenties yllättävään liikkeeseen oli inha huuliherpeshyökkäys, jonka pelkäsin leviävän ylähuulesta viiksien alle, ja se olisi ollut todella epämiellyttävää. Kun viikset lähtivät, lähti leukapartakin seuraksi.

Herpes tiesi koska ilmaantua, ja oli raivostuttavan sitkeää lajia. Asikloviiri ei sitä nujertanut, vaan mahdollisesti jopa siivitti ärhäkämpään leviämiseen. On nimittäin niin, että sairastuin flunssaan ennen tärkeän luennon pitämistä, eikä siinä vielä kaikki. Paranin flunssasta, ja äänikin melkein toipui entiselleen, mutta sitten iski herpes koko ylähuulen leveydeltä, mikä teki puhumisesta vaivalloista.

Luennon pidin silti, ja nyt väsyttää. On erikoista seurata yleisöä ja heidän mikroeleitään. Turhan herkästi ei kannata kuitenkaan niistä vetää tulkintoja, ja jos joku näyttää nyrpeältä, voi aina keskittyä siihen kiinnostuneelta näyttävään henkilöön, niin nyrpeys ei pääse tarttumaan.

Ei kommentteja: