4.4.07

Silmäilyä

Kaleidoskooppia kierrettäessä kuvio samanaikaisesti hajoaa ja rakentuu. Palasten järjestäytyminen uudelleen. Lasinpalasten, muovihelyjen, mannerlaattojen liike jonkin ulkopuolisen voiman ajamana, sitkaasti virtaavan magman työntö, veto ja paine planeetan sisuksissa ajamassa niitä eteenpäin.

Maailma ulkopuolellani ei ehkä olekaan sillä tapaa minusta erillinen kuin olen tähän saakka ajatellut. Havainnoillamme on yhteinen ärsykeperusta, mutta ovatko tähtikuviot olemassa päivisin, kun niitä ei näy? Ennen olisin vastannut että tottakai ne ovat olemassa, mutta enää en ole siitä niinkään varma. Minähän ne kuviot sinne hahmotan omassa mielessäni, ja voin vapaasti päättää onko niitä todella olemassa vai ei, havaitsenko öisen valopisteen siellä, toisen täällä, ja päivisin en mitään. En ehkä sittenkään ole täysin vapaakaan, Orion hahmottuu kyllä automaattisesti, samoin Otava. Aivojen hahmontunnistusalgoritmi on tehokas. Silti tähtikuviot ovat ihmismielen ominaisuus, eivät yötaivaan ominaisuus. Ajattelutapani on muuttunut, enkä tiedä mistä se johtuu, ja onko se hyvä asia.

Söin illalliseksi kalaa.

Ei kommentteja: