17.4.07

Kalloperä

Isoäiti teki voitaikinaa käsin, kauli ja käänsi, kauli ja käänsi, mutta aina siihen jäi tummemman ja vaaleankeltaisia juomuja, kuin gneississä.

Vanhempana ajattelin maapallon kivisen kuoren taikinaksi, ja vuorten rypistyvän voitaikinan lailla kun taikinalaatat törmäävät toisiinsa. Plastista kiveä, kivi on plastista paineessa ja kuumuudessa, kuin taikinaa.

Yritän mieltää kallioperän tapahtumia taikinan ja tihkuvan, kiteytyvän liuoksen kautta. Miltä näyttää Maan rautanikkelisydämen aine? Siitä on vaikeampaa saada näytettä kuin komeetasta. Avaruuteen voi matkata turistinakin helpommin kuin Mariaanien hautaan.

Haaveilen löytäväni valtavan rubiinikiteen.

2 kommenttia:

viive kirjoitti...

"haaveilen löytäväni valtavan rubiinikiteen"

tämä olkoon tämän päivän viimeinen lause jonka ymmärtäen luen, mainio. eikä tuohon juuri muualla törmäisi, väittäisin.

Dyro kirjoitti...

Aivan, haaveet yksilöivät. Rubiinikiteeseen törmätäkseen pitäisi mennä Myanmariin, ja olla säkällä varustettu.