20.4.07

En näe avohakkuualuetta puilta

Hesarissa oli juttu, kuinka jonkun suomalaisen perheen porakaivovesi sisältää niin paljon uraania, että kaivoon on täytynyt asentaa uraaninerotuslaitteisto. Vuodessa uraania erottuu 640 grammaa.

Hmm.

Luonnonuraanista 0,72 % on fissiiliä uraani 235:ttä. 640 grammasta luonnonuraania voidaan siis erottaa teoriassa 4,6 grammaa puhdasta U-235:ttä, eli ydinasemateriaalia. Uraanin rikastamiseen voisi rakentaa kotonakin varmasti jonkinlaisen laitteiston, jolla voisi 640 grammasta uraania saada ehkä noin kolme grammaa asekelpoista U-235:ttä. Kolmella grammalla uraania tuskin lämpiää saunan kiuaskaan, mutta jänniä kokeita sillä voisi tehdä. Uraanin voisi valssata ohueksi levyksi, jonka voisi kääriä neutronilähteen ympärille, ja näin saada aikaan ytimien halkeamisia. Ketjureaktiota ei syntyisi, mutta lämpöä varmaan kyllä. Neutronilähteenkin voisi jopa tehdä kotikonstein omassa kellarissaan. Kotikonstein tehdään kaikenlaista muutenkin (arvatkaa vain missä olen viettänyt nettiaikaani viime päivät).

Merivesi on muuten standardoitu, ja standardin nimi on VSMOW, Vienna Standard Mean Ocean Water. Meriveden kanssa asialla ei jostain syystä ole mitään tekemistä, vaan kyseessä on puhdas vesi, jossa on tietyt hapen ja vedyn isotooppisuhteet.

Lyhenne NWOBHM taas tarkoittaa 70-luvun lopun brittiheviun uutta aaltoa, New Wave of British Heavy Metal.

Ei kommentteja: