8.3.07

Mennyttä vuotta kynimässä

Joskusmuinoin oli autoissa kaasuttimen ilmansuodattimessa oli erillinen talvi- ja kesäasento, joka piti käydä aina syksyisin ja keväisin vaihtamassa nykäisemällä erityistä vipua. Muutos oli äkillinen, enkä tiedä oliko se kovinkaan tarpeellinen vai pelkkä luuloihin perustuva fiitseri.

Huomaan maaliskuisin, että kevät aiheuttaa niin ikään äkillisen nykäisyn aina jossakin kohdassa. Tämä viikko on kulunut orientoituessa siihen, että valoa onkin yhtäkkiä melkein kokonaisen päivän verran. Siitä aiheutuu erikoinen olo: on kuin eläisi lasitalossa, jossa kaikki mitä tekee ja ajattelee on näkyvillä ja olemuksesta luettavissa.

Koska olen hidas ja aina epätahdissa ympäröivään maailmaan nähden, teen tilinpäätöstä menneestä vuodesta. Siinä missä monet luovat kattavan katsauksen edellisvuoteen heti uuden vuoden juhlinnan krapulasta toivuttuaan, minulta kestää yli kaksi kuukautta miettiä mitä viime vuodesta jäi käteen.

Muistan aikaa sitten nähneeni mustavalkoisen elokuvan, jossa jumalat päättivät antaa yhdelle ihmiselle täydellisen määräysvallan koko maailmankaikkeuden asioihin, koska kiistelivät siitä, onko ihminen riittävän järkevä käyttämään täydellistä valtaa. Elokuvassa oli kohtaus, jossa mies kävelee kauppaan, ja taivaasta laskeutuu suuri etusormi, joka osoittaa miestä juuri sillä hetkellä kun hän avaa oven. Vähitellen mies huomaa, että hänen kaikki toiveensa toteutuvat, ja lopulta seurauksena on katastrofi, kun mies syystä jota en muista toivoo että maapallon pyöriminen loppuisi.

Viime vuonna lähes kaikki mitä toivoin toteutui, mutta huomasin aina että olin toivonut liian konkreettisia asioita ja tapahtumia, kun olisi pitänyt toivoa yleisemmin ja laajemmin. Tajusin, että kannattaa tavoitella hyvin yleisiä asioita ja johtaa niistä konkreettisia tapahtumia, sen sijaan että tavoittelisi jotakin konkreettista ja luulisi sen avulla saavuttavansa jotain yleisempää.

Viime vuoden satoa on myös oivallus siitä, että ihminen tietää enemmän kuin mistä haluaa olla tietoinen, ja myös toimii tavoilla joiden motiiveista ei ole täysin tietoinen. Tätä voisi kutsua arkipäivän unissakävelemiseksi - ihminen tietää ja toimii, muttei myönnä tietävänsä eikä ymmärrä toimivansa. Viime vuoden maaliskuussa mainitsin ystävälle, että kuluvasta vuodesta taitaa tulla rankempi kuin edellisistä vuosista, vaikka kaikki olikin periaatteessa aivan samoin kuin ennen. Olin oikeassa, vaikka en osannutkaan yksilöidä aavistustani. Vuoden kuluessa tein muutaman vaikean ratkaisun, jotka näin jälkikäteen osoittautuivat oikeiksi.

Tähän liittyen olen miettinyt myös muistin toimintaa. Aivo säilöö, mutta myös muuntaa, hävittää, uudistaa, tulkitsee, sepittää, unohtaa ja muutenkin muovaa sisältöään. Haluaisin muistin, josta pystyisin noutamaan tapahtumiin liittyvät ajatukset ja tunteet tarkasti, koko laajuudeltaan, kaiken ylhäisen ja alhaisen ja sen mitä siinä välissä piilee. Mieli vain ei toimi niin, joten olen alkanut opettaa itseäni painamaan mieleeni metatietoa: kun tapahtui niin ja näin, ajattelin ja tunsin siten ja täten, vaikka en itse ajatuksia ja tunteita pystyisikään palauttamaan mieleeni. Näin toivon saavuttavani parempaa ymmärrystä siitä, miten ajattelen ja tunnen ja mikä minua liikuttaa ja vie eteenpäin. Tähän mennessä olen huomannut vain sen, etten todellakaan ole niin rationaalinen ja harkitseva kuin olen luullut olevani, enkä muutenkaan mikään hirveän hyvä ihminen. Toisaalta jos tämä on tapa työntää unissakävelytilaa yhä etäämmälle, niin olkoon sitten niin.

Ei kommentteja: