16.3.07

Kiertoliikettä

Tunnistaa biisin, vaikka välissä on seiniä ja ilmaa ja taas seiniä, niin että äänestä on jäljellä vain epämääräistä bassomuhjua, mutta riittävän määräistä tunnistusta varten kuitenkin, ja kun kulkee kerrokset ja avaa oven saliin, kasvoja vasten lävähtää musiikki, ihmiset, valot, äänet, värit, hajut, kosteus ja lämpö, koko paketti josta oli vain aavistus, sehän on sama asia kuin lukiessa rivejä, jotakin tunnistaa aavistuksestakin: tämä on tämä ja se menee näin.

Avaa silmänsä ja huomaa olevansa keskellä myrskyn silmää. Mitä tekee ihminen, minä, mies, tilanteessa, jossa näkee hitaasti vyöryvän pilvimuurin kaikkialla ympärillään, ja niiden alla merta piiskaavan tuulen ja sateen, mitään ei kuule ja itse on täydessä auringonpaisteessa ja tyynessä? Sitä avaa silmänsä ratkiauki ja ihmettelee mistä tämä täydellinen, hidas rauha tähän kaiken keskelle, juuri tähän. Sitten ei enää ihmettele, katsoo vain silmät selällään, vastaanottaa, yrittää ottaa kaiken pupillista sisään yhdellä kertaa.

Ei kommentteja: