14.2.07

Pling

Ratkesihan se Karrin piinaava arvoitus lopulta. Kyllä sitä mietinkin. Huh. Silti olin varma, että minä jos kuka sen ratkaisen. En siksi, että olisin jotenkin erityisen älykäs, vaan siksi, että aloin ajatella sitä monomaanisella raivolla. Sellaista se on kun minulle esittää arvoituksen, joka ei ratkea heti. Sovelsin jos mitä Brute Force -menetelmää, enkä olisi varmaan saanutkaan arvoitusta ratkaistua, ellei Mr. Kokko olisi auliisti tarjonnut aikakauteen liittyvän vihjeen, jonka perusteella löysin - työajalla - tämän sivun. Se ei tarjoa suoraa ratkaisua, sillä Li Po on kirjoitettu muodossa Li Bao.

Tutkailin sivua, mutta ohitin kiinalaiset runoilijat ja keskityin vain roomalaisiin (siksi en huomannutkaan, että tekstissä mainitaan Li Baon nimenä myös Li Po). En keksinyt mitään tapaa sorvata heidän nimistään arvoitusta 3 84, joten luovutin. Kun olin luovuttanut ja annoin mieleni vaellella muissa asioissa, päätin yhtäkkiä tarkastaa alkuaineiden jaksollisesta järjestelmästä alkuaineiden 3 ja 84 nimet ja lyhenteet. En ollenkaan tiedä mistä tuon idean keksin, mutta samalla hetkellä kun sen sain, tiesin että arvoitus ratkeaa. Kun olin kirjoittanut ratkaisun, huomasin, että olin käsitellyt työasiaa, jossa esiintyy kirjainyhdistelmä PO siellä täällä. Hmm.

Aivo ja mieli on kummallinen otus. Ensin täytyy yrittää hullun lailla, ja kun sen jälkeen antaa jutun olla, asiat loksahtavat paikoilleen. Yrittäminen on tärkeää, mutta niin on ei-yrittäminenkin. On mielenkiintoista huomata, ettei olekaan herra oman mielensä talossa, vaan että mieli toimii omien lainalaisuuksiensa mukaisesti - sitä täytyy ruokkia, mutta käskemällä ei pääse hyviin tuloksiin.

En muuten harrasta pulmaleluja. Ymmärrän pysytellä niistä erossa, sillä jos en saisi jotakin niistä ratkaistua, menisin puskutraktorimoodiin, ja ongelma saattaisi vallata mieleni viikkokausiksi. Se olisi aivan pakko saada ratkaistua. Tälläkään tavalla en ole oman itseni herra. En osaisi käskeä itseäni olemaan ajattelematta ongelmaa tai luopumaan siitä kokonaan.

5 kommenttia:

KK kirjoitti...

Hieno kirjoitus, viimeistely. Tekee kunniaa alkuperäiselle kysymykselle. Olen siitä todella ylpeä, koska se ei jätä kellekään puijatuksi tulemisen makua. Saas nähdä keksinkö toista yhtä komeaa.

dudivie kirjoitti...

puijatuksi tulee dyro
kun jumalallinen inspiraatio tekee
mit' tahtoo

dudivie kirjoitti...

taidat olla Kotkan poikii!qxy

Zepa kirjoitti...

"Aivo ja mieli on kummallinen otus. Ensin täytyy yrittää hullun lailla, ja kun sen jälkeen antaa jutun olla, asiat loksahtavat paikoilleen."

Tuo on just se kiehtova juttu, omassakin päässä. Pitäisi vain aina osata luottaa siihen, että kyllä se paketti plumpsahtaa esiin kun se on valmis, mutta eihän sitä opi. Toisaalta, kai vääntäminenkin osaltaan muistuttaa alitajunnalle, että hommaa on syytä hoitaa eteenpäin myös siellä pimeellä osastolla.

Dyro kirjoitti...

Aivan, päähän täytyy mättää tavaraa, mutta täytyy osata myös höllätä ohjaksista oikeana hetkenä. Vaan mikä on se oikea hetki, se onkin vaikeampi hoksata.