11.2.07

Kitkan puute kuljettaa alaspäin

Aikuisuus on henkisen liikkumatilan lavenemista kolmessa ulottuvuudessa. Lapsena liikkumatilaa vielä on, teininä on vain yksi tapa olla sosiaalisesti olemassa, ehkä kaksi, parikymppisenä on (tai siis minä olin) yhtä hämmentynyt ja ulkoa annettujen ajatusten kieputtama kuin armottomasti vispattu kermavaahto kulhossa. Nyt todellisena täysi-ikäisenä voin vaikka pulkkailla ystävien kanssa miten mielin. Iloisin mielin, lumi lahkeisiin paakkuuntuneena. Ilahtua siitä toisen leipomista pullista, lukea Pahkasikaa ja nauraa Invateräsmiehelle (vaikkakin huumorintajunsa infantiilisuutta ei ehkä kannata paljastaa).

Tarkoituksenani oli nukkua eilen ja tänään viikolla kertynyt univelka pois. Lauantaina putosin päiväuneen kuin se tyyppi, joka Trainspotting-elokuvassa vetää yliannostuksen ja vajoaa maton sisään. Lauantaipäivä olisi kulunut unen ja valveen rajoilla nuokkuen, ellei ystäväni J olisi tullut Tampereelta käymään. Viisi tuntia kiivasta ajatustenvaihtoa ja tietokoneen takomista piristi paremmin kuin kahvi. Sunnuntaiksi tuli pulkkailukutsu. Mikään ei piristä paremmin kuin toiset ihmiset.

Luin pari Carpelanin runoa sängyllä maaten, sillä varsinaista nojatuolia minulla ei edelleenkään ole. Kun laskin kirjan sängyn vierren, mieleeni putkahti ajatus: näin minä elän. Itsestäänselvää tietenkin, ainahan sitä jollakin tavalla elää, mutta samalla tajusin sen, etten voisi tai haluaisi elää toisin. Mikään ei ole valmista, kaikki on aivan kesken, ja siitä huolimatta kaikki on vallan mainiosti.

1 kommentti:

KK kirjoitti...

Jotain tuon tapaista on väikkynyt minunkin mielessäni aina joskus, mutta ei koskaan noin hämmentävän kirkkaasti ilmaistuna. Se on onnellinen tila. Muutenkin olen samaa mieltä, että toiset ihmiset on valtava siunaus. Pienestä kiinni. Tänäänkään en nähnyt ainuttakaan hapannaamaa. Voi olla, että runous muun muassa antaa muotoa, rytmiä, kuteita sille tunteelle, joka muuten olisi tyhjä tila. Vertaa tyhjä paperi jolle kirjaimet asettuvat, jalanjäljet lumessa, varjo joka lankeaa näkökentän poikki. Kiva tuntea sinutkin.