Tulee käveltyä paljon. Tänään lahkeet ja pipo kastuivat säätilan vuoksi, muttei tullut edes vilu. Palelen yleensäkin harvoin. I. K. Inhan kuvien maisema toistui Tarvaspään ikkunoissa, tosin Turunväylän ja sähkölinjojen halkomana.
Kuuntelen musiikkia, syön, luen. Havainnoin, miten rauhallista onkaan juuri nyt. Päänsisäistä rauhallisuutta, tervetullutta.
6 kommenttia:
Mielellään kävelisin viikonloppuna, joo, mutta kelirajoitus on pään sisällä piukka. Tämän viikonlopun kelit alittaa riman niin totaalisen lattanana ettei mitään mahiksia. Ei, ei & ei.
Niinpä lähden uuteen viikkoon ihan jumissa ja tokkurassa. Valintoja valintoja.
Hei Zepa, kaksi sanaa:
TUULTA PÄIN!
tuosta voisin ottaa moton, jos motottaisi.
Semmosta en ollut ennen kokenut että maisema keinuu.
Ilmiönä varmaan sama kuin se kun istuu junassa ja vielä nukkumaan käydessä keinuttaa, mutta yllättävän nopeasti siinä sillalla tosiaan tasapainoaisti sekosi.
Inton kuvat olivat ihmeellisiä, vieläkin, saati silloin, kun kukkulalle piti nouseman raskaan kameran kanssa.
Pilvet kuin maalauksista.
Erityisesti pidin niistä kuvaamistaan Vienan ihmisistä. Jokaisessa rypyssä monta tarinaa.
Kyllä, muotokuvat olivat hienon ilmeikkäitä.
Tavallisiin maisemakuviinkin kätkeytyy paljon sellaista, jonka näkee vai koulittu katse ja tarkka havainnoija. Näyttelyseuralaiseni Anna-jo katseli kuvia kuvataiteilijan silmin, ja tarjoili havaintohelmiä, kuten "täytyy olla varakas maalaistalo, kun on noin suuret lasi-ikkunat". Havaintokyvyn tarkkuus yhdistyneenä tietämykseen on todella kiehtovaa.
Lähetä kommentti