30.1.07

Luonnoton luonto

Aina välillä törmää mielipiteisiin siitä, kuinka ihminen on paha ja tuhoaa luontoa, ja siksi ihmiskunta pitäisi hävittää maan päältä. Ainoa myönnytys voidaan tehdä ehkä joidenkin alkuperäiskansojen kohdalla, koska heillä on vielä jäljellä yhteys luontoon. Kommentin tarkoitus on vihjata, ettei muilla ihmisillä tällaista yhteyttä ole, tai että se on kadonnut.

Yhteyttä luontoon ei tietenkään määritellä mitenkään. Useimmiten kai sillä ymmärretään elämäntapaa, jossa tunnetaan oman elinympäristön kasvisto ja eläimistö - syötävät ja syömäkelvottomat lajit ja niiden vuotuinen sykli - ja lisäksi ollaan teknisesti sen verran vajavaisia, ettei kyetä aiheuttamaan suurta muutosta lähiympäristössä. Tällaiseen elämäntapaan olennaisena osana liittyvää lyhyttä elinikää, suurta imeväiskuolleisuutta, loisia ja yleistä olosuhteiden armoilla olemista ei yleensä muisteta tuoda esiin.

Yhteys luontoon voi yhtä hyvin olla myös tieteen tuottama tietämys siitä, miten ravintoketjut toimivat, millainen elämän historia planeetallamme on ollut, ja miten ilmasto muuttuu kun maapallon hiilitasetta muutetaan siten, että ammoin maan alle hautautunutta hiiltä tuupataan ilmakehään nopeassa tahdissa. Biosfäärin kokonaisuuden voi siis ymmärtää edes jotenkin, vaikka ei tuntisikaan jokaista puuta, lintua tai kalaa, ja yhteyttä luontoon sekin on.

On niinkin, että vasta tekniikan ja tieteen kehitys on tehnyt todella hyödyllisen luontoyhteyden saavuttamisen mahdolliseksi. Yhteyttävät levät aiheuttivat muutama miljardi vuotta sitten pahemman saastumiskatastrofin ja joukkotuhon kuin mihin ihmiskunta on koskaan kyennyt. Levät tuottivat happea ilmakehään, mikä oli myrkkyä melkein kaikille muille eliöille. Levät elivät taatusti tiiviissä yhteydessä luontoon. Dinosaurukset olivat niin ikään yhteydessä luontoon, mutta kuolivat, koska niillä ei ollut avaruusohjelmaa.

On vielä niinkin, että monet alkuperäiskansat ovat viettäneet ekologisesti kestämätöntä elämää ja saaneet aikaan ekokatastrofeja. Esimerkiksi Pääsiäissaaren asukkaat tuhosivat omat elinmahdollisuutensa, luultavasti pelkästään tiedon puutteesta. Ihmiskuntavihassa ja samanaikaisessa alkuperäiskansojen ihannoinnissa (mitään alkuperäiskansoja ei tarkkaan ottaen edes ole, nykyihminen kehittyi vain kerran) on kysymys vain ekologisesti kestämättömän elämäntavan vieroksunnasta, joka on sinänsä järkevää, mutta kohdistuu väärään osoitteeseen. Pahemmassa tapauksessa kyseessä on silkka vihamielisyys tekniikkaa ja tiedettä kohtaan, mikä on tyhmää. Vasta tiede ja tekniikka on tehnyt mahdolliseksi sen, että ymmärrämme biosfäärin toimintaa ja elämäntapamme vaikutuksia. Näin ekologiset ongelmat eivät tule meille yllätyksenä, kuten Pääsiäissaaren asukkaille. Alkuperäiskansat eivät voi valita elämäntapaansa, mutta me muut voimme. Siksi meitä muita pitäisi itse asiassa ihailla, sillä ehdolla että tosiaan osaamme elää ekologisesti kestävällä tavalla.

Minusta vain on alkanut tuntua siltä, että kestävän kehityksen mukainen elämä ei ehkä ole aivan helppoa, mukavaa eikä edes leppoisaa. Ehkä Pääsiäissaarelaiset tajusivat sittenkin jotain, eivätkä vain viitsineet tehdä asioille mitään, koska se olisi tehnyt elämästä hieman hankalampaa.

1 kommentti:

tommi kirjoitti...

Yksi merkittävä ero on myös siinä, että vaikka fiksusti luomuilemalla voisi saada lähes yhtä hyvän elintason (jollain mielekkäällä mittarilla ja soveltaen), teknistynyt yhteiskunta tuottaa sivutuotteena valtavan määrän tietoa, joka jalostuu kehitykseksi. Tai ainakin osa siitä jalostuu.

Nuotioiden ääressä ja punaposkisesti perunoita nostaessa tätä ei tapahdu, minkä näkee historiasta. Ei ihmisiltä ennenkään välttämättä yritteliäisyyttä puuttunut. Koneita ja teorioita yritettiin keksiä. Puuttui kuitenkin dataa.

Tämän asian huomiottajättäminen on mielestäni kaikkien ekohörhöjen ja muiden luomuilijoiden perusvirhe. Yleensä he tietenkin tulevat taustoista, joissa näihin asioihin ei törmää.