18.1.07

Kumu

Päiväkoti oli korkea puurakenteinen talo, jonka käytävällä juuri ennen liikuntasalia oli pyöreä nappula tai rulla, kuin ikivanha valokatkaisin. Sitä kykeni pyörittämään ympäri ympäri, mutta kerran talonmies tuli ja sanoi ettei niin saa tehdä. "Miksi", kysyin. "Koska jos sitä pyörittää liikaa, tarha lähtee Kuuhun", talonmies sanoi. Minä uskoin.

Päiväkodin piha oli hiekkamaata, ja kun painoi korvansa tannerta vasten, kuuli maasta lakkaamatonta jyminää. Pohdimme kavereiden kanssa mistä se mahtoi tulla, ja tulimme siihen tulokseen että siellä syvällä hiekkapinnan alla kulki junia tunnelissa, jatkuvasti. Kuvittelimme miten pitkiä junia ne mahtoivat olla, miten valtavia tunneleita, millainen vauhti junilla täytyi olla jotta niistä irtoaisi sellainen kumu.

Pihalla oli myös avokalliota ja kiviä, ja kun niitä hakkasi toisiaan vasten, sai aikaan erikoisen hakatun kiven hajun, hieman pistävän ja sähköisen. Välillä lensi kipinöitä. Joku tyttö kuvasi hajua tsekin hajuksi. En tiennyt mitä hän sillä tarkoitti, mutta siitä lähtien puhuimme tsekin hajusta. Muistan muitakin hajuja ja tuoksuja: vessojen Palmolive-saippuan tuoksun, raparperikiisselin, auringon lämmittämän puun ja hiekan tuoksun, joka tuli uudelleen vastaan kaksi vuosikymmentä myöhemmin Porthaniassa.

Tyttäreni oli myös päiväkodissa ennen kouluun menoaan. Hän on toinen päivähoidossa ollut sukupolvi. Ehkä voimme aikanamme vertailla päiväkotimuistoja.

Täytyy hakea eksän luokse jääneet kitaravahvistimen käsin käämityt muuntajat, jotka tilasin kuusi vuotta sitten Uudesta-Seelannista. Aioin rakentaa 1-wattisen kitaravahvistimen, joka on nimeltään Moonlight Amp. Osat minulla on, mutta kunnon työpöytää, jonka päälle puolivalmiin vahvistimen voisi jättää lojumaan vaikka kuukauksiksi inspiraatiota odottelemaan ei ole ollut. Nytpä on. Sen jälkeen tämä asunto vasta poikamieskämpältä näyttääkin.

5 kommenttia:

Anna-Jo kirjoitti...

Hiekan hajun lisäksi muistan auringossa lämmenneen oman käsivarren herkullisen tuoksun ja sementtirappusella vilistäneet punaiset pikku punkit tai hämähäkit. Niitä tuli tarkasteltua läheltä. Koiranruusukin tuoksui kesällä hyvältä.

Dyro kirjoitti...

Minäkin muistan nuo punkit, mutta meillä ne vilistivät kallion sammaleiden seassa.

Dyro kirjoitti...

Mitähän vielä muistan. Kuuman saunan tuoksun, jäähtyneen saunan tuoksun, kevään lemun, jonka myöhemmin ymmärsin olevan kissanpissasta peräisin. Mummolan kehäkukkien ärjyn tuoksun pimeänä syysiltana. Poltettavien risujen savuntuoksu.

Merilevän tuoksun helteisellä merenrannalla, kosken pärskeistä nousevan suopamaisen hajun, joka oli paperitehtaista peräisin.

Venedieselin ja potkurirasvan haju venerannassa keväisin, öljyn, maalin ja tupakankäryyn sekoittuneena. Joskus lasikuituhartsin raaka kemiallinen aromi.

Suopursun ja mudan tuoksu suolla suunnistuskilpailuissa.

Mäntymetsän valoisuus, kuusikon pimeys ja tahmea pihka sormissa kun metsään rakennettiin majaa.

Cyan kirjoitti...

Kolmipyörän punaiset, kokokumiset renkaat.

Dyro kirjoitti...

Niin, ne. Neuvostovalmisteisen kolmipyörän punaiset kokokumiset renkaat. Takapyörien navoissa punainen katkaistu kartio.

Kolmipyörän etu- ja takaratas saman kokoiset, niin että välityssuhteena oli 1:1, mikä teki kulkineesta mahdottoman raskaan polkea. Raskastekoinen se oli muutenkin.

Ovatko Venäjänmaan kaupungit poikkeuksellisen tasaisia Pietarin tapaan? Ehkä kolmipyörä se oli Leningradin lähiöiden tasaiset kadut mielessä, kyllähän niillä jaksaa polkea raskaampaakin pyörää. Kuka suunnitteli tuon tyypillisen käyttökelvottoman neuvostotuotteen? Oliko se joku insinööri, kenties nimeltään K. I. Konovalov, ja piirsikö hän kolmipyörän maalis-huhtikuussa 1972, kun kevät oli aurinkoinen ja pitkällä, vai oliko sittenkin pilvistä ja koleaa?