12.1.07

Ketä muka kiinnostaa joku kääntöpuoli

Nyt kun satoi lunta, ymmärsin että syksystäkin on jo aikaa. Ajantaju vain hämärtyy, kun vuodenaika ei näytä muuttuvan. Kuukausien ja päivämäärien vaihtuminen kalenterissa ei oikein riitä aiheuttamaan kokemusta ajan kulumisesta. Ei, se vaatii lumisateen silloin kun kalenterin mukaan on lumisateiden aika. Ilmaston lämpeneminen siis muuttaa kokemusta ajasta, ja se on perustavaa laatua oleva muutos ihmisen tajunnassa. Minun tajunnassani siis. Ei pidä yleistää.

Luin tätä blogia lävitse aikajärjestyksessä ja tajusin että jos kirjoittaa henkilökohtaisista asioista, blogiin muodostuu vuosirenkaita, joiden läpi kuka tahansa voi kairautua ja ottaa näytteen kuin dendrokronologi. Tuolloin tuota ja tällöin tätä. Anonyyminä voi kirjoittaa mistä tahansa, suoraan ja ilman viittauksia. Puolianonyyminä ei halua kirjoittaa mistään edes viittauksin. Se on ehkä vika ihmisessä, sen voi kai korjata kirjoittamalla väkisin ja pakolla jostakin, mistä tahansa, kunhan ei maalaa itseään nurkkaan. Tällä tavalla:

En ehtinyt uimaan. Juutuin divariin ja löysin vuonna 1914 kirjoitetun oppaan mehiläistenhoidosta ja vuonna 1922 julkaistun höyrykonetekniikkaa esittelevän kirjan. En ostanut kumpaakaan.

Televisioton alkaa elää enemmän korviensa varassa kuin ennen. Tämä ei ole pelkästään minun kokemukseni, enkä sitä alun perinkään sanallistanut, mutta tunnistin sen heti kun kuulin.

Ruuvattavissa esineiden osissa on usein miellyttävä taktiilinen vastus; aluksi ei meinaa tapahtua mitään, mutta äkillisesti osa alkaa liikkua kierteiden varassa. Sellainenkin mielihyvä kannattaa noteerata. Ylipäätään kaikenlainen koskettaminen on tervehenkisempää kuin katseleminen, visuaalinen maailma on täpötäynnä melua, mutta taktiilista melua on hyvin vähän, tai ei ollenkaan. Tästä tulee ehkä vuoden 2007 teema: sulje silmäsi, kuuntele, kosketa.

Tosiasioistakin on hyvä mainita. Ulkona on säätila ja -4 astetta pakkasta. Veden jäätymispiste on alitettu ja lumi pysyy maassa. Tervetuloa, lumi. Hyvä että pääsit käymään. Toivottavasti et lähde aivan heti pois, meillä olisi paljon tekemistä keskenämme.

Kun astuu avomerellä pienestä veneestä toiseen, kumpikin vene keikahtaa ja tulee hetki, jolloin tajuaa että tässä voi käydä huonosti. Sellaisen hetken muistaa. Ei sitä että pelkäsi putoavansa veteen, kyllähän siitä selviää, vaan silmänräpäyksessä tapahtuvan oivalluksen, että kaikki ei ehkä menekään niin kuin pitää.

Töissä ladottiin eteen kasa strategisia vaatimuksia. Johto ei ymmärrä, että vaatimukset ovat toiselta puolelta katsottuna kysymyksiä: millaiset työkalut ja järjestelmät meillä on oltava, jotta vaatimukset saataisiin toteutettua. Ymmärsin, miksi johto ei tätä ymmärrä. Heillä ei ole valtaa vaikuttaa järjestelmiin ja työkaluihin, vaan ne tulevat annettuina. Se mihin ei ole valtaa, on helppo pudottaa ymmärryksen ulkopuolelle. Vaatimuksia on helpompi esittää, sillä vaatimiseen on aina valtaa.

Ulkona on edelleen miinus neljä astetta pakkasta Celcius-asteikolla mitattuna.

3 kommenttia:

viive kirjoitti...

Faktatietoa, sitä. Tai oikeasti kyllä tuo keikahtamisen mahdollisuuden tajuamisen (jee mikä kielioppihirviöketju!) ilmassa kelluva räpäys on minulle arvokkaampi, näin luettuna, kuin neljä miinus astetta ulkona jonkun muun poskella kun itse istun tässä, tai nukun.

Sonjuska kirjoitti...

Ei näy tähtiä. Meen maate.

Pitäis hankkia elämä.

Dyro kirjoitti...

Täällä näkyy, mutta en tunnista kuvioita, koska kello on 4:13, enkä ole yleensä hereillä tähän aikaan. Vaan nytpä olen, eikä nukuta yhtään, tietenkään, kun olen kävellyt ulkona tunnin. Valvon kyllä kevein mielin.

Siwassa oli elämät tarjouksessa, kympillä kolme. Bonuskortti mukaan. Ei palautusoikeutta. Tarkista parasta ennen -päivämäärä.