31.8.06

Reittejä

Laajalahdella oli aamulla vaahtopäitä. Kas, syksy tuli aika yllättäen, mietin kun katselin Laajalahden rypistyvää pintaa ja tuulenpaiskomia pilvenriekaleita. Mennään siis syksymoodiin, muututaan hieman hitaammaksi, kirkastetaan ajatukset ja puetaan takin alle villapaita. Syksyisin kuuluisi aloittaa jotain. Ehkä se lasinpuhallus nyt sitten viimein, jos vielä ehtii ilmoittautua. En kuitenkaan saa sitä aikaiseksi.

Bussin edellä ajoi Bemari, jonka takavilkku koostui ledeistä. Se syttyi ja sammui äkkinäisesti, koska ledi syttyy heti kun virta kytkeytyy ja sammuu heti kun virta katkeaa. Valossa ei ole hehkulampulle tyypillistä selvää muutaman sekunnin sadasosan nousu- ja laskuaikaa. Ledien yleistyessä kodeissa ja korvatessa seuraavan vuosikymmenen kuluessa hehkulamput ja loistevalaismet, valaistuksen muutokset muuttuvat äkillisiksi. En usko että kukaan erityisesti kaipaa tätä hehkulamppujen piirrettä, mutta totuttuaan ledivalaistuksen silmänräpäyksellisyyteen tuntee varmasti oivalluksen hetken kun laittaa valot päälle huoneeseen, jonka valonlähteenä on hehkulamppu.

Tietyllä tuulella tai tietynlaisen ilmaliikennetilan vallitessa tästä menee yli lentokoneita. Ne lentävät kohtisuorassa ikkunani tasoa kohti, joten perspektiivi on sama kuin istuisin kiitoradan päässä. Jos olisin systeemiharrastussuuntautunut, hankkisin yksityiskohtaista tietoa Helsinki-Vantaan toiminnasta ja lentoyhtiöiden aikatauluista, kuten lentokoneharrastajat tekevät. Aivan niin detaljiorientoitunut en ole, lentokonetyypit kyllä tunnen. Varsinaisesti olen kiinnostunut siitä, miten lentoliikenne sijoitetaan kolmiulotteisesti Helsinki-Vantaan ympäristöön - missä ovat odotuskierrokset, millaisia laskukierroksia tehdään milläkin tuulella tai näkyvyysolosuhteiden muuttuessa, milloin mitäkin kiitorataa käytetään ja niin edelleen. Pääkaupunkiseudun ilmatila ulottuu yllättävän kauas, ja siinä suhaava lentolikenne on monimutkainen ja kiehtova juttu. Sitä voisi yrittää hahmottaa Kinetic Avionics Products -firman valmistamalla SBS-1-virtuaalitutkalla. Kyseessä on oikeasti radio, joka vastaanottaa joissakin lentokoneissa olevan Mode S -transponderin lähettämiä korkeus- ja sijaintietoja. Radio välittää tiedot edelleen PC:lle, joka näyttää ne karttapohjalla. Hieno systeemi ja saattaa harrastevälineenä kiinnostaa pitkäänkin.

29.8.06

Mafia kintereillä

Töissä voi joskus olla niin kiinnostavia juttuja meneillään, ettei sieltä malta olla pois vaikka olisi flunssaa ja kuumetta.

Kuuden työtunnin jälkeen oli pakko lähteä pois, kun paita oli hiestä märkä ja meinasin nukahtaa tuoliin. Bussimatkalla kotiin katselin pilviä, ne ovat elokuussa komeita. Nousevat ilmavirtaukset olivat voimakkaita, ja pystysuorien kumpupilvitornien huipuissa näkyi siellä täällä sileitä hattuja, jääkiteiksi pölähtänyttä kosteutta, jonka näkyminen ennakoi pilven kehittymistä alasinmaiseksi ukkospilveksi. Kirkkanvalkoiset pilvet hatunriekaleineen muistuttivat vetypommin sienipilveä, ja hekumoin ajatuksella, että Olariin olisi pudotettu ydinpommi, Helsingin keskustaan toinen ja muualle pääkaupunkiseudulle viisi lisää.

Keilalahdessa näin bussin ikkunasta kaksi kettua tien ja pyörätien välisellä metsäkaistaleella. Kun bussi ohitti ne, katsoin niitä kunnes ne hävisivät pusikkoon. Taisivat olla todellisia, eivät kuumehoureita. Ehkä tämän kesän poikasia.

Kotona nukahdin nautinnollisesti uneen, jossa nukahdin uneen, jossa nukahdin uneen jossa minua jahtasi Espanjan mafia kauppakeskuksessa. En päässyt juoksemaan pakoon, koska jalkani olivat muutaman sentin irti lattiasta, mutta kinttuja ahkerasti heiluttelemalla onnistuin leijuttamaan itseni kulman taakse hissin viereen väijyksiin. Aioin hyökätä heti kun ensimmäinen tulisi kulman takaa. Kulman takaa tulikin ensimmäinen mafioso. "Lähettivät sitten naisen ensimmäiseksi", tuumin ja mäiskäisin naista nyrkillä nenään. Perässä tuli mies, jota löin leukaan, minkä jälkeen sitten kimppuuni tuli monta lisää ja koko unesta tuli raaka turpaanmättötapahtuma, kunnes yhtäkkiä kysyin itseltäni miksi hitossa minä näin teen, lopetin väkivallan, valaistuin ja pyhimystyin. Heräsin pasifistis-rauhanomaisen olon täyttämänä ja ihmeissäni. Unissa ei yleensä kyseenalaista tekojaan.

Nyt kuume alkaa hellittää, mikä on harmi, koska huomenna olisi ollut mukava pitää sairauslomapäivä. Ehkä pidän sen joka tapauksessa.

28.8.06

Eiku mee siä eka

Olen esikoinen. Jos jokin asia, entiteetti tai muu sidosryhmä olisi ollut elämässäni tarpeellinen (tai ainakin hyödyllinen) niin viisas isoveli tai isosisko. Esikoisena joutuu raivaamaan tiensä itse ja selkä edellä. Sitä tietysti oppii kaikenlaista, mutta joskus liian myöhään, väärällä tavalla tai muuten vain hankalasti. Kun ystävät ovat suunnilleen saman ikäisiä kuin itse on, niin ei heiltäkään voinut paljoa enempää viisautta odottaa. Niinpä sitten kehitin huomaamattani elämänasenteen, jonka mukaan toisten kokemuksista ei voi paljoa oppia, sillä jokaisella on oma elämänsä, ja minä itse tiedän omalta osaltani parhaiten millainen maailma on ja miten se toimii. Se ei ole ylimielisyyttä, vaan tyhmyyttä ymmärryksen puutetta. Tällaisessa asenteessa on se vika, että silloin kun tietää väärin, ei tajua tietävänsä väärin. Ei myöskään tajua sitä, että joku toinen saattaisi ymmärtää, kyetä neuvomaan, valaisemaan ja muuten vain tulkitsemaan maailman tapahtumia paremmin kuin itse kykenee.

Näin vanhempana olen onneksi parantunut moisesta hölmöilystä. Keskustellessani tänään ystäväni J:n kanssa, joka on hieno yhdistelmä älyä, empatiaa ja skalpellinteräväksi hioutunutta tarkkanäköisyyttä, ajattelin mikä onni on omistaa itseään älykkäämpi ja viisaampi ystävä. Ei tarvitse kulkea selkä edellä. Ei tarvitse oppia kaikkea hitaasti ja vaikealla tavalla. Voi inspiroitua, voi viisastua.

27.8.06

Onko joku joskus sanonut jotain

Voisivat vähitellen loppua nämä hiostavat kesänjälkeispäivät, ainakaan tänään en tätä paahdetta kaipaa. Flunssa on vääntänut ruumiin termostaattia suuremmalle. Hikoilen kuumetta ulos, lusikoin salsaa purkista. Se polttaa kipeytyneessä kurkussa kuin laava, mutta lieventää kipua pitemmällä aikavälillä paremmin kuin Burana & co.

Puheääni voi tietysti kärsiä moisesta siedätyshoidosta, mutta sen kuulen huomenna.

26.8.06

Moni luulee että se on taitolaji, mutta se on palloilulaji

Viihdyttimet, kuten viestimet, pelit, kirjat ja muut pupillin kautta aivoihin sisäänotettavat tuotokset kilpailevat keskenään silmämunaminuuteista. Ihminen pitää silmiään auki rajallisen aikaviipaleen verran vuorokaudessa, ja se mihin hän näkökykyiset munansa kohdistaa, saa osakseen aikaa - silmämunaminuutteja. Minuutteja ei kuitenkaan kerrota kahdella, vaikka keskivertokuluttajan päässä silmiä onkin pari kappaletta.

25.8.06

Idi Admin

Aamukahdeksalta saavuin korkeaan, valontäyteiseen rakennukseen, jonka paikalla oli ennen Lepakkoluola. Miten nämä uudet teknorakennukset ovatkin kaikki tällaisia tilaihmeitä, ilmeisesti tarkoituksella, sillä kymmeniä metrejä tyhjää tilaa pään yläpuolella saa olon erilaiseksi, kevyemmäksi ja lentokenttämäiseksi. Tarjolla oli verkostoitumista eli nokkelaa sanailua ja rentoutta teeskentelevää pönötystä sekä rapeita kanelipullia ja hyvää kahvia. Kahvihan niissä kekkereissä on aina hyvää, mutta harvemmin tarjolla on makeaa syötävää. Yleensä on sämpylöitä, joissa on joku juju.

Sitä katselee osallistujalistaa ja ihmisten olemisen tapaa. Joku on hermostunut kärppä, joka tarttuu esityksen pitäjän lauseisiin ja livauttaa sen varjolla maininnan omasta firmastaan. Toinen on kokenut supliikkimies, jonka titteli koostuu jonosta laveamerkityksisiä englanninkielisiä sanoja isolla alkukirjaimella, ja joka puhuu sarasvuodatusta: "Elämä on peliä" ja "Täytyy uskaltaa pelata". Supliikilla ja hötöllä itsensä elättävän elämä varmasti onkin peliä, ajattelen ja tunnen kuinka aistit terästyvät, kuinka olen lihaa, jänteitä, luita, DNA-ketjujaan punovia soluja ja paukkuvia synapseja syysaamun valossa. Vastapäätä istuu nainen, jonka status on niin korkea ja ikää sen verran paljon, että hän voi kysyä yksinkertaisia kysymyksiä tahallaan ja sydämellisesti kuin vanha opettaja. Hyvä meininki pysyy yllä, syödään sitä pullaa, juodaan sitä kahvia ja katsotaan PowerPoint-esityksiä. Mies jonka titteli on Evankelista osoittautuu älykkääksi ja todelliseksi asiantuntijaksi, mistä myönnän hänelle reilusti arvostusta ja soimaan itseäni ennakkoluuloista tittelin suhteen. Jyvät täytyy erotella akanoista näissä tilaisuuksissa, mutta etukäteen sitä ei voi tehdä.

Vaihdan sanoja ja käyntikortteja, pudottelen sivulauseissa mainintoja, joiden tiedän herättävän kiinnostusta Liian suora ja innokas ei kannata olla, epäsuorilla menetelmillä pitää mielenkiintoa yllä. Täytyy taktikoida, sijoittaa itsensä oikein huoneeseen, katsoa suuntautuuko joukon virta kohti kahvipöytää vai hissiä, täytyy muistaa, että parhaat jutut vaihdetaan vasta lähtiessä, neutraalilla alueella aulassa ulko-oven edessä, kun ei enää olla Tilaisuuden valtapiirissä, mutta ei täysin sen ulkopuolellakaan.

Bussipysäkillä tutkailen käyntikorttien typografisia ratkaisuja ja ajattelen, että oikeastaan tämä strukturoitu rooliperustainen sosiaalisuus on loppujen lopuksi aikaa mukavaa.

24.8.06

Ostetaan: Itkosen kieli opas

Eieieiei, nyt minulla tulee kyllä pää todella kipeäksi:


Eikä tässä läheskään kaikki. Joku on ostanut Bauhausista kattolampun, jonka asennusohjeen otsikkona on ilahduttava Asennus Johdattaa ja Turva Ehkäisytoiminta Katto Jäähdytin Hipp-Hopp-Hopp.

Vaan hei, eivätpä ole nuo käännökset maksaneet paljon. Ehkä eivät yhtään mitään, ja vain hullu maksaa kun voi saada ilmaiseksi. Voi myös olla, että jollakin konekäännösfirmalla on todella taitava myyntihenkilöstö.

Plutoakaan ei enää lueta planeetaksi, kertoi Spaceweather.com. Tyttäreni tuli tästä kovin surulliseksi, koska on ollut aurinkokunnan fani jo muutaman kuukauden ja maalaillut paperimassaplaneettoja. Pluton planeetta-aikaa kesti 76 vuotta, eli noin kolmannes Pluton kiertoajasta Auringon ympäri. Ajatelkaa niiden oppikirjojen määrää jotka on päivitettävä! Moni tietokilpailukysymyskin vanheni kertaheitolla. Pluto parka, minkä arvonalennuksen joutui kokemaan. Ensin tuli sattumalta löydetyksi ja sen myötä korotetuksi planeetaksi, ja nyt saakin kuulla että on vain yksi monista vähäisistä jäämaailmoista.

23.8.06

Taiteiden yö ei ollutkaan tänään

Uutisia. 50 - 60 -luvulla ruotsalaiset syytivät rannikolleen tuhansia myrkkytynnyreitä. Tynnyrit ovat nyt löytyneet, ne vuotavat, ja niissä on WWF:n arvioiden mukaan noin 9 tonnia elohopeaa.

Helvetti sentään, hyönteisten pitäisi orjuuttaa ihmiskunta ja vähän äkkiä.

80-luvulla oli Rubikin kuutioita. Mikähän on oudoin paikka maapallolla, josta sellaisen voisi löytää? Mariaanien haudan pohjalta löytyi aikoinaan kokispullo, mutta se nyt on vain roska. Vastaavassa paikassa oleva Rubikin kuutio ei ole, jos se on ehjä. Tai on sekin, oikeastaan.

22.8.06

Hermosaha-aaltogeneraattori

Michael Gum soittaa kitaralla videopelien musiikkia. Ei juuri minulle rakkaita kuusnelosen vuosikertapelejä, mutta kuusnepan jälkeinen sukupolvi saa varmaan hyvät kiksit noista Gumin soitannoista jo pelimuistojenkin kautta. Itse tykkään muuten vaan, ja toivon että mies tekisi vaikka Great Giana Sistersin musiikista kitaraversion.

Painonnoston taide

Ihmisen luomuksista kauneimpia on mekaniikka. Tällä hetkellä inspiroivinta mitä tiedän on se, kun Ari Vatanen nostaa tonnin painoisen auton 4,5 kilometriä korkean vuoren huipulle vähän vaille viidessä minuutissa (video). Pala, fossiilinen polttoaine, pala ja kiidätä metallia eteenpäin!

Tänään bussissa tein päätöksen, että yritän muistaa kuolevaisuuteni joka hetki, olla siitä alati tietoinen kuin ruumiini asennosta tai ympäristön lämpötilasta. Muuten unohdan, että eläähän tässä pitää, eikä vain eksistoida. Buddhalainen kuolemameditaatio, jossa visualisoidaan oman ruumiin mätäneminen aste asteelta, kunnes jäljellä on vain pölyä, ei ole yhtään niin karmean kuuloinen kuin voisi kokeilematta luulla.

13.8.06

Memeettisiä kävelyretkiä

Kriisipuurosta löytyi haaste, ja sitten myös Hetkistä, joten toimeksi!

1. Yksi kirja, joka muutti elämääsi:

Olisi kiva nimetä suoralta kädeltä jokin tuollainen teos, mutta en usko että yksikään kirja on muuttanut elämääni, ellei sellaisena pidetä lahjaksi saamaani aapista, josta opin omin päin lukemaan. Tarina on varmaan aapisen tyyppiä myöten sama kuin Kriisillä, joten ei siitä sen enempää.

Jos jokin tekstituote on todella muuttanut elämääni, niin se on blogit. Mikään muu ei ole inspiroinut niin monitahoisesti paljon kuin blogien lukeminen.

2. Yksi kirja, jonka olet lukenut useammin kuin kerran:

Cordwainer Smithin kokoomateos Planeetta nimeltä Shajol. Scifinä aivan ylittämätöntä, kuvaisin sitä parhaiten valitettavan englanninkielisellä sanaparilla alien beauty. Runollista ja komeaa.

3. Yksi kirja, jonka tahtoisit mukaasi autiolle saarelle:

Tällä kysymyksellä halutaan tietysti ovelasti tiedustella, mikä olisi niin hyvä kirja ettei siitä voi mitenkään luopua. Miellän aina, että näissä kysymyksissä autiolle saarelle joudutaan, ei mennä omasta tahdosta. Siksi olen niin tosikko, että ajattelen selviytymisasioita, joten valintani olisi Boatbuilding for Beginners.

4. Yksi kirja, joka teki sinusta hupakon (giddy):

Tämä oli helppo. Woody Allenin Parhaat, joka on suomennoskokoelma teoksista Without Feathers ja Getting Even. Sen luettuani sekosin kokonaan Allenin absurdismiin, jonka rinnalla joku Douglas Adams ei ole mitään (en ikinä piitannut Adamsista muutenkaan, anteeksi) ja Terry Pratchett ei ole kukaan. Luin kirjan juuri ennen lukioon menoa, infektoin sillä ystäväni J:nkin ja ensimmäisen luokan äidinkielen tunnit menivät sitten niin, että kirjoitimme toisillemme päättömiä juttuja, emmekä oikein jaksanneet seurata opetusta, kunnes opettaja kerran alkoi polkea jalkaa ja huutaa "Tää tunti on hei mun show! Älkää häiritkö opetusta!"

5. Yksi kirja, joka sai sinut puhkeamaan kyyneliin.

Kunpa olisikin, mutta kun ei tällaistakaan ole. Tai onpas, 12-vuotiaana lukemassani Tiikeri-sarjan scifikirjassa Kolme K - kaupungin valtias on kohta, jossa hirmuvaltaista Kolme K -tietokonetta vastaan taistellut sankarityttö Caro saa koneen ampuman lasersäteen silmiinsä ja sokeutuu. Alkoi sataa, ja Caro käänsi sokeat kasvonsa kohti taivasta - lause joka jäi pysyvästi mieleeni, koska olin niin liikuttunut. Siihen tietysti vaikutti se, että murrosiän kynnyksellä aloin kiintyä aivan erityisesti scifikirjojen teinisankarittariin.

Esiteininäahmin paljon scifiä, Tripodien aikaa ja mitä ikinä, ja parhaat lukukokemukseni ovatkin peräisin sieltä. Mielikuvitukseni toimi tuolloin voimakkaasti, mutta aika eriskummallisesti: lukiessani näin paikat ja tapahtumat sieluni silmin, mutta ne olivat aina versiointeja joistakin tutuista paikoista, eivät useinkaan mitään täysin uutta. Esimerkiksi Tripodien ajassa oli otuksia nimeltä Mestarit, jotka asuivat kuvulla peitetyissä kaupungeissa itselleen sopivaa kaasuseosta hengittäen. Kuvittelin Mestarien asunnot melko samanlaisiksi kuin korkeassa kerrostalossa asuneen ystäväni ahtaan kylpyhuoneen, mutta ikkunat vain olivat kolmion muotoisia suorakulmion asemesta. Sormusten herrakin tapahtui kotinurkilla, jossa kyllä oli jokea, koskia, merta, puulajipuistoa ja luonnonsuojelualuetta, mutta Tuomiovuori piti sentään kuvitella itse.

Nykyään mielikuvittaja pysyy lukiessa taustalla, eikä hypi sielun silmille niin voimakkaasti. Se on todellinen harmi.

6. Yksi kirja, jonka toivoisit tulleen kirjoitetuksi:

Kirja joka saisi minut taas innostumaan kirjallisuudesta. Mahtaako sellaista ollakaan?

7. Yksi kirja, josta toivot, ettei sitä olisi koskaan kirjoitettu:

Ruhnama on onnistunut tuhoamaan Turkmenistanin koululaitoksen aika hienosti. Muutenkin mikä tahansa kirja, joka on suoraan tukenut uskonnollista tai poliittista väkivaltaa saanut jäädä kirjoittamatta.

8. Yksi kirja, jota luet paraikaa:

Jari Järvelä: Veden paino.

En jaksa kiinnostua. Sitä ennen luin Hotakaisen Juoksuhaudantien ja Juhani Kellosalon romaanin Kymmenen. Kumpikaan ei tehnyt vaikutusta puoleen eikä toiseen.

Jokin on sammuttanut kirjallisuudesta valot, siis jokin päässäni, tarkoitan. Kirjallisuus on lakannut vaikuttamasta millään tavalla. Voi olla, että luen vääriä kirjoja, mutta epätoivoisen genrehyppelehtimisenkin jälkeen tilanne on sama. Ei jaksa kiinnostaa, ja se on murheellista. Minun täytynee alkaa kirjaselibaattiin. Musiikkiselibaattia kokeilin muutama vuosi sitten. sitä kesti kaksi vuotta, mutta se oli sen arvoista.

9. Yksi kirja, jonka olet aikonut lukea:

Joku hyvä Churchillin elämäkerta on ollut lukusuunnitelmissa jo pitkään, koska olen Churchillin puheiden suuri ihailija, ja olen lataillut niitä Soulseekillä niin paljon kuin vain olen käsiini saanut. Churchillin englanti on monimutkaista ja jylhää, ei mitään nyky-BBC:n vesitettyä iisienglantia.

10. Nyt haasta viisi bloggaajaa:

Enpä, koska tämä meemi on jo kiertänyt blogosfäärin varmasti kahteen kertaan. Muutan meemiä seuraavasti:

1. Yksi levy, joka muutti elämääsi:

2. Yksi levy, jonka olet kuunnellut lähes puhki:

3. Yksi levy, jonka tahtoisit mukaasi autiolle saarelle:

4. Yksi levy, joka teki sinusta hupakon (giddy):

5. Yksi levy, joka sai sinut puhkeamaan kyyneliin.

6. Yksi levy, jonka toivoisit tulleen äänitetyksi:

7. Yksi levy, josta toivot, ettei sitä olisi koskaan tehty:

8. Yksi levy, jota kuuntelet paraikaa:

9. Yksi levy, jonka olet aikonut kuunnella:

10. Nyt haasta viisi bloggaajaa:

Lauran haastoin jo, haastanpa vielä Last.fm-tuttuja, eli Anna-jo:n, Kriisin, Veloenan ja Hurinan.

Käryä

Kesälomapäiviä oli jäänyt yksi varastoon, joten pidin sen perjantaina ja lähdin itäiselle Suomenlahdelle saareen.

Vuosisadan pahin kuivuus oli kulottanut ruohon oljenkeltaiseksi ja lannistanut suuret vaahterat, saarnet, pihjalat ja sireenit, jotka roikottivat apaattisina lehtiään. Rehevästä lajirunsudesta ei ollut jälkeäkään, kaikki oli janoista tai kuollutta. Saaressa sataa kesinä muutenkin vähemmän kuin mantereella, joten jos mantereella on ollut kuivaa, on saaressa vielä pahempaa. Rannan mukulakivet polttivat ilkeästi jalkoja, ja Venäjän metsäpalojen savu sumensi ilman niin, ettei näkyvyyttä ollut pariasataa metriä kauemmaksi.

Saunan nurkan läheisessä risukasassa pesineet kekomuurahaiset olivat kai kokeneet pesäpaikkansa turhan paahteiseksi ja päättäneet siirtää pesänsä saunan portaan alle. Portaan päällä kuhisi punamusta muurahaismassa. Murkut liikkuivat epätavallisen nykivästi ja olivat muutenkin aggressiivisia pirulaisia - nousivat takajaloilleen ja alkoivat uhitella heti kun niitä lähestyi, eivätkä kaihtaneet puremista. "Luomakunnan kruunun varpaille ei hypitä, joten teidän tärkeä ekologinen tehtävänne loppuu tähän", ajattelin ja myrkytin ne malationilla, joka on niin tymäkkä myrkky, että sitä pitäisi käsitellä suojavaatteisiin pukeutuneena ja hengityssuojaimet kädessä. Kumihanskat saivat riittää, ja vilinä loppui nopeasti. Omatuntoa pisteli epäekologisten ydinaseiden käyttö, mutta mukavuus ennen kaikkea.

Yö oli tyyni ja täysin hiljainen, ei kuulunut edes laivojen jyminää, joka on niin matalataajuista, että se on enemmän tuntoaistimus kuin kuuloaistimus. Tuuli kävi idästä, ja toi mukanaan niin voimakkaan savun katkun, että nenä alkoi vuotaa. Metsä palaa yölläkin, palo ei lopu ennen kuin se loppuu. Katselin savuisella taivaalla pilkottavia tähtiä, ja närkästyneenä totesin että naapuri oli asentanut pihalleen valonheittimen. Kiersin talon kulman taakse, ja hoksasin, että ei se ollutkaan valoheitin, vaan raivoisan kirkas täysikuu, joka matalalla ollessaan heijastui matalan vajan peltikatosta ja sai aikaan teräviä varjoja. Kuu oli kellanharmaa, ja sitä ympäröi puolen taivaan kokoinen kellertävä ja violetti hohde, sairas halo, joka syntyi kun valo heijastui savuhiukkasista. Kävelin aallonmurtajalle. Raskas ilma oli painanut meren peilityyneksi. Tunnelma oli outo ja painostava, samanlainen kuin Tove Janssonin kirjassa Muumipeikko ja pyrstötähti, jossa Maata lähestyvä komeetta kuumentaa maata ja hehkuu viivapiirroksissa valtavana valopallona taivaaalla.

Sairas kesä. Ihan kuin tulossa olisi sota tai kaksi - terroristeja jää kiinni massamurhan suunnittelusta, planeetta kärventyy ja ihmiset kävelevät nykien kuin vihaiset muurahaiset, valmiina puremaan pienestäkin provokaatiosta. Metsää palaa, savu leviää, kuu paahtaa valorenkaan ympäröimänä, peilityyntä myrskyn edellä.

7.8.06

Tikapuiden himmeä loiste

Voisin opetella tarttumaan kiinni ympärilläni pyöriviin lauseisiin sen sijaan että nielaisen ne sellaisenaan kuin osterin.

Tänään luin lauseen Ullevin kello lienee korkealaatuisinta nigerialaista tinaa. Se oli irroitettu kokonaan asiayhteydestään, jos sellaista oli koskaan ollutkaan, ja postitettu erääseen keskusteluryhmään , jonka sisältö koostuu irtosanoista tai -lauseista ja joskus huonosta runoudesta. Sivuutin lauseen lyhen assosiaatiovyöryn jälkeen - jaa, Ullevi on Tukholmassa Göteborgissa ja siellä on varmaan jokin kello joka on tehty tinasta ja soi hyvin, mutta miten tina voi olla korkealaatuista, sehän on alkuaine, ja kaikki riittävän pitkälle jalostettu tina on puhdasta alkuperästä riippumatta, tai ehkä tinassa on aina mukana jotain muuta jota ei saada hevillä erotettua ja Ullevilla on stadion ja jokohan tuon uuden kahvinkeittimen töpselin uskaltaisi panna seinään, se on ollut kuivumassa, koska en huomannut johdon olleen varastoituna nättinä kieppinä vesisäiliössä ja niin kaadoin säiliön ensin täyteen vettä ja jouduin onkimaan johdon sitten sieltä pois ja niin edelleen.

Joku oli vastannut lauseeseen toteamalla ykskantaan Kerrankin joku on hullumpi kuin minä. Vasta se herätti minut havaitsemaan, että Ullevin kello lienee korkealaatuisinta nigerialaista tinaa on puhtaana lauseena kaunis ja kiehtova. Se jäi päähäni instant-hokemana soimaan kuin puhtaasta tinasta valettu kirkonkello.

Ullevin kello lienee korkealaatuisinta nigerialaista tinaa.
Ullevin kello lienee korkealaatuisinta nigerialaista tinaa.
Ullevin kello lienee korkealaatuisinta nigerialaista tinaa.