30.1.06

Jeg købe dansk

Jehna. Kiihkomuslimien öyhötyksen laajuus ja vahingollisuus on nyt todellakin käynyt ilmi tämän Muhammed-pilakuvajupakan seuraksena.
Muslimien vaarallisuus luulisi olevan itse kullekin selvää jo entuudestaan, eikä ole merkitystä sillä mitä "oikea" islam on ja mitä se ei ole. Tosiasia on, että islamin nimessä ja islamistisen ideologian innoittamana tehdään maailmassa tällä hetkellä enemmän väkivallantekoja kuin minkään muun uskonnon nimissä. Teot ratkaisevat, eikä nykyislamin todellista olemusta pitäisi yrittää kätkeä hyväntahtoisen suvaitsevaisuusliturgian taakse. Tuntuu siltä, että tietyt aidosti ikävät ja vaaralliset asiat ovat niin vaarallisia, että niiden tullessa esiin käynnistyy itseään valistuneena pitävän henkilön aivoissa puppulausegeneraattori, joka tuottaa ongelmien selitykseksi vaikka miten villaisen lausemassan, kunhan vain ongelma saadaan vesitettyä, kätkettyä, hämärrettyä, ja mielellään siitä varoittaviakin tölväistyä, kun kehtaavat olla niin suvaitsemattomia. Nämä lauseet puserretaan joukkotiedo(s)tusvälineissä kansan kuultavaksi, ja maailmassa on kaikki hyvin.

Vaan kun ei ole. Muslimit saavat kyllä vapaasti loukkaantua ja ulvoa loukkaantumisensa ilmoille siinä missä kristityt loukkaantuivat aikoinaan Harro Koskisen Sikamessiaasta, mutta tappouhkaukset eivät kerta kaikkiaan käy. Islam on Euroopalle todellinen uhka, ja Euroopan toivo on joko talonpoikaismuslimien ajamisessa ulos Euroopasta tai sitten voimakas sosiaalinen painostus muslimien sekularisoimiseksi. Ensimmäinen vaihtoehto on epärealistinen ja sen toteuttamiseen vaadittava ilmapiiri muuttaisi Euroopan paikaksi, jossa en itsekään viihtyisi. Toinen vaihtoehto taas vaatii luopumista siitä harhasta, että vieraassa kulttuurissa ei kerta kaikkiaan voi olla mitään viallista, virheellistä tai väärää, vaan se nyt vain on erilainen. Kenties sopivan epäsuoran painostuksen seurauksena kiihkeinkin euromuslimi muuttuu polvirukoilijaksi*, eli myötähäpeää synnyttäväksi hassahtaneeksi hölmöksi, jolla on toki oikeus olla hassahtanut hölmö. Tähän taitaa vain mennä vuosikymmeniä, ja toiveajattelua sekin on.

En tiedä kumpaa inhoan enemmän, kiihkomuslimeja vai niitä suvaitsevaiseksi itseään luulevia kansalaisia, jotka puolustelevat ja selittelevät kiihkomuslimien väkivaltaista toimintaa parhain päin, ikään kuin sivullisia murhaavan euromuslimin sisällä oikeasti asuisi pieni sivistynyt länsimainen ihminen, joka on vain saanut rasismista ja syrjinnästä sielulleen vamman ja sortuu nyt väkivallantekoihin, jotka ovat siis perimmiltään valtaväestön oma vika. Tai ainakin USA:n. Tai Israelin. Tai valkoisten insinööriheteromiesten.

Minä olen lukenut Koraanin, ja se on melkoisen vastenmielinen kirja. Koraani kannattaa muuten lukea lopusta alkuun, sillä vanhimmat ja lyhyimmät suurat ovat lopussa ja uusimmat alussa. Sitä kautta saa hyvin kuvan siitä, miten Muhammedin jutut muuttuivat kerta kerralta sekavammiksi ja raaemmiksi.

Panu kirjoitti jokin aika sitten todellisesta radikalisoitumisesta, joka lähtee sisäisestä pakosta ulkoisen näyttämisen tarpeen sijaan. Minä olen vähitellen radikalisoitumassa hyvin islam- ja muslimivastaiseksi, koska todellisuuden todistusta vastaan on paha väittää vastaan. Viimeinen oljenkorsi, joka katkaisi...öh...kamelin selän oli se, että Neitsythäkin suomentajan nimeä ei julkaistu. Olen itsekin kääntäjä (tai olin, en ole enää), ja tuollainen järjen sanelema pelkuruus raa'an ja alempitasoisen ideologian edessä liippasi hiukan liian läheltä, jotta voisin edes kuvitella turvautuvani tyhjiin puolusteluihin siitä, miten tiettyjä asioita ei saa sanoa tai tehdä ettei loukkaisi ketään. Kyllä saa, ja jos loukkaantuva taho on väkivaltainen, murhanhimoinen ja raaka, silloin pitää, täytyy ja on pakko.

* viittaan niihin rekisteröityä parisuhdetta vastustaneisiin kiihkokristittyihin, jotka könysivät polvillaan rukoillen ylös Eduskuntatalon portaita kuin ne olisivat olleet joku Scala Santan pyhät portaat. Paitsi että kiihkoprotestanteille moinen ajatus olisi tietenkin pyhäinhäväistys.

29.1.06

Kangasverhoilu

Lauralta putkahti haaste vaatetusmeemiin, ja mikäpä siihen on vastatessa, kun tapohini kuuluu vaatteisiin pukeutuminen joka päivä. Aamulla vedin jalkaani pitkät kalsarit, koska olen lähdössä änestämään ja sen jälkeen luistelemaan. Sukiksi valitsin mustavalkoraidalliset sukat. Toinen vaihtoehto olisi ollut mustat sukat joiden varressa on mulkosilmäisen sisiliskon kuva, mutta raidallisuus vei voiton. Jalassa ovat Esprit-merkkiset suosikkifarkkuni, jotka ovat jo niin kauhtuneet ja risat ettei niitä kehtaa pitää ihmisten ilmoilla, mutta kotihousuiksi ne sopivat hyvin. Ostin ne pari vuotta sitten. Niiden lahkeet on lyhennetty, ylipäätään kaikkien ostamieni housujen lahkeita pitää lyhentää, mutta nämä on lyhennetty aivan erityisen nappiin. Farkkujen malli on muutenkin aivan täsmälleen minulle sopiva. Oikea tasku on puhki viiden sentin matkalta, ja repeämä leviää vaakasuuntaan hiukan joka päivä. Pian koittaa hetki, jolloin näitä ei voi enää pitää. Malliltaan kunnollisia farkkuja on vaikea löytää, jos on pitkä, laiha ja lyhytjalkainen niin kuin minä. ja ne hyvät maksavat paljon. Nämäkin maksoivat satasen, mutta se kannatti. Ostan vaatteita niin harvoin, että kustannus per pitopäivä on hyvin matala.

Farkut pysyvät jalassa mustalla vyöllä, jossa on kämmenen kokoinen puolikiiltävä solki, joka imitoi pakotettua metallia.

Ylävartaloani lämmittää T-paita, jonka päällä on napittamaton raidallinen kauluspaita. Tämänhetkinen paitavarantoni koostui lähes pelkästään eri tavalla pystyraidoitetuista kauluspaidoista. Tämä paita oli joku halpispaita, jonka kangas kurtistui pesun jälkeen ja on muutenkin liian löperöä. Kotipaidaksi sopii tämäkin hyvin. Paidassa on vihreää, sinistä, ruskeaa ja valkoista. Napit ovat pienet ja paksut ja niitä on kiva hypistellä.

Tätä kirjoittaessani tuli mieleeni, että vaatteet ovat muuten kasvikunnan tuotteita. Myös kumivaatteet. Nahkavaatteet eivät ole, eivätkä synteettisistä materiaaleista valmistetut vaatteet, joiden raaka-aine on imetty maan uumenista. No niin, nyt riittää tällainen nysväily.

Aurinko paistaa ikkunasta sisään ja lämmittää pääni oikeaa puolta, ja valaisee varmaan korvakäytävänikin seinämät. Sinne päivä ei usein paistakaan. Suunnittelen tässä suihkuun lähtöä, mutta sitä ennen haastan Pagistaanin kirjoittajan, Telepartikkelin, Auringon, Kriisipuuron ja Marginaalin.

28.1.06

Vaaliveikkaus

Arvelen, että Niinistö voittaa huomiset vaalit hiuksenhienosti. Ensimmäistä kierrosta seuraavina viikkoina olen havainnut tuttavapiirissäni olevien Halosen varovaisten kannattajien vähitellen tulleen epäilevämmäksi hänen pätevyyttään kohtaan ja alkaneet puhua Niinistön mahdollisesta äänestämisestä. Olen niin röyhkeä, että pitän tätä heikkoa signaalia paljon luotettavampana kuin mitään mielipidemittauksia.

Veikkaukseni huomisillalle on Halonen 49,98 % / Niinistö 50,02 %.

27.1.06

Blam! Aiee!

Voin huonosti. En ole käynyt lenkillä kahteen viikkoon ja liikunnan puute saa aivoni kouristelemaan. Melatoniinista saa painajaisia. Unessa keksin palvoa kallionjyrkännettä, jossa oli reikä. Kallion voima imeytyi minuun joka kerran kun kumarsin siihen päin, kunnes aloin täristä ja heräsin tärinöissäni. Normaalisti en näe painajaisia ollenkaan. Melatoniini on jäänyt hyllylle pölyttymään, ja saa jäädäkin.

Tsolpideemi olisi ystäväni, miellyttävä pumpulivasara, mutta sitä en halua käyttää kuin äärimmäisessä hädässä. Valvotaan sitten, perkele. Viime yönäkin kieriskelin sängyssä pikkutunneille, kunnes nukahdin ja näin unta sänkitukkaisesta, isokokoisesta väkivaltarikollisesta, joka pahoinpiteli työtoveriani. Kävin rikollisen kimppuun, jolloin hän veti esiin hopeisen taskuaseen. Työtoverini livahti karkuun, ja sain väännettyä aseen tyypin käsistä, minkä jälkeen sanoin "sut mä tapan", ja ammuin miestä päähän. Miehen vasemman silmän sisänurkkaan ilmestyi siisti pieni reikä. Verta ei näkynyt missään. Mies kaatui, ja tunsin suurta voitonriemua. Sitten ajattelin miten elämäni muuttui silmänräpäyksessä. Tiesin jääväni kiinni, mutta se ei haitannut, koska olin niin huiman tyydytyksen tunteen vallassa.

Huh. Tämä laiska ruho täytyy saada taas liikkumaan ennen kuin minusta tulee joku massamurhaaja. Tälläinen on häiriöllistä, selviä vieroitusoireita liikunnan puutteesta. Terve sielu terveessä ruumiissa, niinhän se on.

Elokuiseen merkintääni oli tullut yllättäen yksi kommentti lisää. Sen perusteella päättelen optimistisesti, että omistamani urkuharmoni saattaa olla yli sata vuotta vanha. En pääse tarkistamaan asiaa, koska lähdeteos Lapuan historia osa 2 on Pasilan kirjaston kokoelmissa, ja Pasilan kirjaston aineistoa ei pääse lainaamaan, koska kirjasto on remontissa. Harmoni on ainakin neljän sukupolven takaa, joten se voi hyvinkin olla iäkäs. Pitäisiköhän se raahata Hagelstamin arvioitavaksi?

Edit: edellisen kappaleen linkki korjattu osoittamaan oikeaan merkintään.

20.1.06

Atomeja Aasiaan

Tänään jouduin töiden merkeissä lähettämään ulkomaille vientituotteen, joka koostuu aineesta. En osaanut edes odottaa että se olisi niin monimutkainen operaatio. Lähetän päivittäin sähköposteja ja tiedostoja ympäri maailmaa, sillä minun alallani juuri tiedostot ovat niitä lopputuotteita, joita viedään ja joista asiakas maksaa. Asiakas sitten muuntaa ne aineeksi itse, jos tarvetta on. Tavallisesti ei ole.

Tiedostojen siirtelyn helppouden vuoksi en voinut kuvitellakaan, miten hankalaa atomikasojen lähettäminen on. Kuriiri tarvitaan tietysti, sehän on selvä, mutta ei se siihen lopu. Sen lisäksi pakkaukseen pitää laittaa lasku tai pro forma -lasku (esimerkiksi tällainen). Luonnollisesti on olemassa kohdemaan tulli, jota varten on selvitettävä Incoterms 2000 -lausekkeen avulla vastuunjako lähettäjän ja vastaanottajan kesken, sekä ilmaistava kansainvälisen tullitariffikoodin avulla mitä lähetys sisältää. Onneksi sentään lähetyksen kulkua voi seurata netistä. Ihan järkeenkäypiähän nuo asiat ovat, mutta tiedostojen lähettelyyn verrattuna kammottavan kankeita ja kivikautisen tuntuisia. Olen koko työurani toiminut kansaivälisessä liiketoiminnassa, jossa muun muassa ostan ja myyn ulkomailta ja ulkomaille, mutta tämä oli nyt ensimmäinen kerta kun minun oli käsiteltävä vientituotetta, joka koostuu materiasta. Atomiläjän lähettämisen hankaluuden myötä myös valtioiden rajat alkavat tuntua konkreettisilta. Normaalisti niitä ei tunnu olevan olemassakaan, vaan ne oikeasti huomioon otettavat rajat ovat aikavyöhykkeiden välillä. Eivät maastossa.

Normaalisti tuon ja vien siis pelkkiä bittejä. Toivottavasti kukaan ei ala pystyttää tullimuureja nettiin, tai minulta menee hermot.

18.1.06

Anna niille tarpeeksi köyttä

Olen harkinnut uuden harrastuksen aloittamista: huijareiden vastahuijaamista. Jokainen, jonka sähköpostiosoite on netissä helposti saatavilla, saa viestejä joissa jonkun öljyvaltion suurimman pohatan poika hakee apua isänsä öljymiljoonien vapauttamiseksi pankkiholvista, ja lupaa samalla auttajalleen siivun noista miljoonista. Tämä tunnetaan nimellä etukäteismaksuhuijaus, eli 419 Advance Fee Fraud, sillä kun kirjeenvaihto etenee ja rahojen lunastuspäivä lähenee, alkaa vähitellen tulla mutkia matkaan. Tarvitaan tuo ja se juridinen paperi, jotka tietysti maksavat, ja joita varten huijari jujuttaa huijattavan lähettämään rahaa. Tällä tavalla monet menettävät suuria summia. Muun muassa entinen ministeri Olavi J. Mattila syyti miljoonia Nigeriaan, ja uskoo ilmeisesti edelleen saavansa niille tuottoa.

Huijauksen pauloihin joutumista edesauttaa silkka hyväuskoisuus ja rahanhimo, sekä sitoutumiseskalaatio. Jos yksilö on sijoittanut paljon aikaa ja vaivaa johonkin asiaan eikä saa tuottoa, hänen on vaikea hyväksyä ajatusta, että sijoitus on ollut huono, eikä ehkä koskaan tuota edes itseään takaisin. Paljon helpompaa on jatkaa investointia ja toivoa onnen kääntyvän. Sitoutumiseskalaatio on salakavala juttu. Huijarit ovat hyvin taitavia käyttämään sitä hyväkseen.

Toisaalta huijarit ovat itsekin alttiita rahanhimolle ja sitoutumiseskalaatiolle, joten vastahuijaus on mahdollinen aivan huijareiden omia menetelmiä käyttäen. Huijari odottaa saavansa huijattavalta rahaa, ja jos "huijattava" pelaa pelinsä taitavasti, hän saa huijarin lopulta pahasti koukkuun ja tekemään melkein mitä vain. Sitten alkaa varsinainen huvi ja sirkus.

The ScamBaiter -sivusto on vastahuijarien kokoontumis- ja keskustelualue. Osa vastahuijareista on todellisia neroja, jotka ovat kehittäneet huijarien vedätyksestä taiteenlajin. Yksi tavallisimpia huijausyrityksiä on se, että huijari tilaa jostakin yrityksestä tavaraa ja liittää tilauksen mukaan shekin. Shekki on "vahingossa" liian suuri, joten huijari ottaa yhteyttä ja pyytää lähettämään ylimäärän itselleen mahdollisimman pian. Näin petkuttaja saa itselleen rahaa, sillä shekin lunastaminen pankissa kestää muutaman päivän. Shekki on tietenkin katteeton, mutta huijarilla on jo oikeaa rahaa taskussa. Tässä ketjussa huijari lensi itse retkuun heti alussa, sillä Anus Laptops -firma, jota hän yritti huijata, on fiktiivinen pulju. Huijari lähetti liian suuren shekin läppäritilausta varten ja pyysi rahaa takaisin. Vastavedättäjä lupasi kyllä maksaa rahat, mutta odottaa ensin shekin katteen selvittämistä pankista. Tätä huijari ei tietenkään halunnut odottaa, vaan kävi kärsimättömäksi. Vastavedättäjä käytti sitä hyväkseen ja lupasi lähettää tietokoneet kuriirilla, mikäli huijari tilaisi kuriirin. Näin tapahtui, ja huijarille lähti kasa elektroniikkaromua. Huijari joutui tottakai maksamaan rahdin, joka oli 1 200 dollaria.
Sama huijari on muuten menemässä lankaan uudelleen.

Oma vedätykseni voisi olla seuraavanlainen. Olen vähän tyhmä bussifirman osakas tai sitten pankkitoimihenkilö. Nimeni on vaikkapa Mílttu-Biebö Ãnã. Kaikki sujuu hyvin siihen asti kun minun pitäisi lähettää huijarille rahaa. Tällöin nimeni erikoismerkeistä muodostuu ongelma, eikä rahan lähetys onnistu, koska rahanvälitysfirman tai pankin järjestelmiin ei voi syöttää nimeäni oikeassa muodossa. Näin saan ehkä huijarin koukkuun, ja lopulta vaikka aikaiseksi valokuvia. Tästähän voi tulla hauskaa!

Kemian ihanuus

Talvisin unirytmini sekoaa, joten lääkäri kirjoitti nukahtamislääkkeitä ja melatoniinia. Ou jes, jälkimmäinen onkin kiinnostava aine. Kokeilen sitä heti tänä iltana ja jos vaikutukset ovat mielenkiintoisia, raportoin niistä. Ette varmaan jaksa odottaa.

Kuulemma jotkut juustolaadut, kuten Stilton, aiheuttavat mielenkiintoisia unia. Tutkimuksen tehneellä taholla lienee tosin oma lehmä ojassa.

17.1.06

Ajankohtainen kakkonen

Pagistaan esitti avoimen haasteen viidestä omituisesta tavasta. Ehkä saan kasaan viisi, jos tarkastelen tapojani ulkopuolisin silmin. Omien silmien kautta nähtynä tapani ovat ihan tavallisia. Asiaan.

1. Hokemat. Minulla on suuri joukko rytmisiä nonsense-loruja tai muutaman sanan hokemia, joita toistelen usein yksinäinen tai kaikkein läheisimpien ihmisten läsnäollessa. En onneksi sentään töissä tai julkisissa paikoissa, niin omituisia ne ovat. Viimeaikaisin hokema on kumma kyllä aika tavallinen: varovasti, varovasti, mutta lausuttuna samaan tapaan lapsuudestani tuttu vammainen Arpa-Esko sen lausui. Esko myi arpoja, joista voitin kerran timanttisormuksen. Sormuksen timantti on mikroskooppisen pieni.

2. Hyppiminen. Kun ajattelen, hyppelen mielelläni ja hakkaan käsiä yhteen, mutta sitäkin teen vain yksinäni. Jotenkin ruumiin liikuttelu ja ajattelu ovat väistämättä toisiinsa linkittyineitä siten, että paikallaan ollessani en kykene ajattelemaan juuri ollenkaan. Joskus lukiessani jotain innostavaa, saadan nousta sohvalta hypähtelemään pari kertaa ja palaan sitten takaisin kirjan ääreen.

Tämä alkaa kuulostaa ihan Touretten syndroomalta.

3. Pyöreiden esineiden ja aukkojen läpimittojen vertailu. Saatan esimerkiksi kokeilla, onko viinilasin litteän jalustaosan läpimitta sama kuin lasin suun. Usein on. Joskus kokeilen myös sopiiko jokin esine johonkin reikään, esimerkiksi taannoin kuulakärkikynän painikkeen läpimitta oli sama kuin erään laitteen ilmanvaihtoreiän läpimitta.

4. Tahaton käyttötapojen mietiskely eri esineille. Arvioin tahtomattani, mahtaisiko lounasravintolan veitsi sopia kärjensä muodon puolesta ruuvimeisseliksi, tai mitä tapahtuisi jos kuulakärkikynän muovikuorta käyttäisi maaliruiskun kärkenä. Joskus kuvittelen miten silmälasien sangan korvantakaisen mutkan ja sitä seuraavan varren saisi työnnetyksi aika pitkälle nenään ja ihan kivuttomasti.

5. Sämpylöiden halkaisu repimällä. On vain ihan pakko upottaa aina sormet sämpylään ja repiä se hitaasti auki. Onnistuu tyylikkäästi jos sämpylä on pehmeä. Jos sämpylä on pieni ja kova, tekniikka ei meinaa onnistua ja muodostuu pakkomielteenomaiseksi ähräämiseksi.

Pagistaanin lailla minäkin luen kuolinilmoituksia, ja yritän arvella nimien, iän, paikkakuntien ja kuolemasymbolin (risti, palmulehvä eli saniainen, linnut, laiva jne) perusteella millainen elämä ihmisellä on ollut. Kiinnostavimpia ovat vähäsanaiset ilmoitukset, niissä voi olla takana mitä vain.

Lisäys: Lisäsin d-kirjaimen syndroomaan. En huomannut haastaa ketään. Olen vissiin perin pohjin asosiaalinen kun en tullut ajatelleeksi että tätä kannattaa jatkaa. Mutta nyt haastan tähän meemiin kaikki ne 3 000 blogilistan blogia, jotka eivät ole meemiin vielä tarttuneet.

14.1.06

Vaalivalvojainen

Kuulin työtoverilta, että ensimmäinen äänestyspaikalle tuleva äänestäjä saa kunnian tarkastaa, että vaaliuurna on tyhjä. Uurna sinetöidään vasta sen jälkeen. Luonnollisesti on niitä, jotka menevät kaikissa vaaleissa aamuvarhaisella äänestyspaikan oven taakse ihan vain siksi että pääsisivät olemaan tuo tarkastaja. Saako viimeinen äänestäjä sitten tarkastaa että vaaliuurna on täysi?

Täysi-ikäisyyden saavutettuani olen äänestänyt joka ikisissä vaaleissa. Vain yhdet EU-vaalit ovat jääneet väliin. Näihin presidentinvaaleihin olen syystä tai toisesta herännyt todella myöhään. En ole katsonut yhtään vaalitenttiä enkä ottanut paljoakaan selvää eri ehdokkaiden mielipiteistä. Hyi minua, sellainen on huonoa kansalaisuutta. Tänään vaalien ensimmäisen kierroksen aattona olen sitten katsonut Ylen sivuilta vaalikeskusteluja ja ehdokkaiden tenttejä niin että silmät harittavat. Onneksi on sentään nopea laajakaista, ettei real player jumittele ja ääni on hyvälaatuinen. Sitä ihmettelen, miten onnistunkin aina pysymään ulkona kaikista päivänpolttavista aiheista. Hautalakin sanoi että näistä vaaleista kansalaiset ovat poikkeuksellisen kiinnostuneita.

Ylen ja Hesarin vaalikoneiden mukaan minun mielipiteitäni vastaa eniten Henrik Lax, noin 80-prosenttisesti. Minä mediatodellisuuden ulkokehällä oleilija saan siis parhaan vastineen ulkokehän ehdokkaasta. Sitä voi oikeastaan odottaakin. Vaalikeskusteluissa Laxilla ei ole mitenkään erityisen innostavia mielipiteitä, kun taas koneissa viimeisten joukossa oleva Heidi Hautala kyllä vakuuttaa. Se niistä koneista.

Vihreillä on kyllä pösilöiden (Meriläinen, Drake) seassa Suomen parhaat poliitikot, kuten Soininvaara, Kasvi, Hassi ja Hautala. En vain jaa vihreiden mielipiteitä ydinvoimasta enkä pidä siitäkään, että vihreät ovat julistautuneet feministipuolueeksi. Mitä tasa-arvoisemmaksi Suomi muuttuu, sitä vähemmän on tarvetta tietyn sukupuolen oikeuksia ja etuja ajavalle puolueelle, ja sitä enemmän on tarvetta yleisesti kansalaisten tasa-arvon puolustamiselle. Nykyään ei voida enää sanoa, että naisten asema on Suomessa huonompi kuin miesten, koska jokaiseen tämän suuntaiseen tosiasiaperustaiseen väittämään voidaan löytää yhtä hyvä, niin ikään tosiasiaperusteinen vastaväittämä, jossa miehet ovat naisia huonommassa asemassa. Vihreissä toimivat ystäväni ovat yrittäneet houkutella minuakin mukaan vihreiden toimintaan, mutta en ole ollut järin kiinnostunut. Olen niin huono kansalainen, että en osaa kiinnostua poliittisesta vaikuttamisesta, jossa joutuisin itse tekemään työtä. Äänestäminen riittää.

Mutta nyt takaisin ehdokasta valitsemaan. Taitaa Suomen kansa nyt tiirailla noita videoita, koska jumittelu alkoi juuri.

10.1.06

Ei ollu Einsteinillakaa helppoo

Idea: ostan luistimet ja opettelen luistelemaan. En oppinut koskaan luistelemaan koulussa. En ole myöskään koskaan lasketellut, mutta sekin korjaantuu 21.1., kun menen hiihtokouluun. En ole myöskään koskaan ostanut kaupasta mäyräkoiraa, kai senkin voi korjata.

Kävin lenkillä kuukauden tauon jälkeen ja soimasin itseäni siitä että olin laiskotellut monta viikkoa. Lämpökerraston oston ja lenkkareiden nastoituksen jälkeenkin meni pari päivää, ennen kuin sain aikaiseksi mitään. Lopulta sitten oli pakko taas lähteä juoksemaan, koska sykemittarin syyttävä silmä oli aina vastassa ruokakaappia avatessa, ja aivot alkoivat taas sumentua ja oskilloida rasittavassa mielialanvaihtelujen syklissä. Liikunnan parhaat vaikutukset ovatkin juuri psyykkisiä: ajattelu ja tunne-elämä kirkastuvat. Johtuu varmaan lisääntyneestä testosteronin erityksestä. Nyt menee valitettavasti ainakin kuukausi että saan kunnon laskun kirittyä takaisin.

Niissä nastoissa on kyllä huima pito. Sileällä lätäkön jäällä pito on melkein liimamainen, jopa parempi kuin asfaltilla. Jääspeedwayn piikkirenkaat saavat aikaan muuten saman ilmiön.

Minun täytyisi löytää jokin asia josta kiinnostuisin intohimoisesti, kaikenvoittavasti ja monomaanisesti. Sellaista ei ole tullut vastaan pitkiin aikoihin etsimisestä huolimatta. Tämä ajatus tuli mieleeni lukiessani Albert Einsteinin elämäkerran tiivistelmää. Kehittäessään suppean suhteellisuusteorian vuonna 1905, Einstein oli tavallinen virkamies, jonka intohimona oli fysiikka, eivätkä epäedulliset olosuhteet lannistaneet häntä. Tästä kehitin lentävän lauseen, jota tarjoan tueksi vaikeuksissa oleville ystävilleni: ei ollu Einsteinillakaa helppoo. Pääsin käyttämäänkin sitä eilen, kun eräs hyvin älykäs ystäväni kertoi viimeaikaisista takaiskuistaan. Hänen taholtaan voi odottaa mitä vain, luulen että hän on juuri erittäin hyvän idean löytämisen kynnyksellä. Sen voi vaistota.

No, minä olen liian tyhmä ollakseni Einstein edes omalla alallani, mutta se nyt ei olekaan tärkeää. Tärkeää on se, että huomasin miten en enää ole kyennyt kiinnostumaan oikein mistään samanlaisella intensiteetillä kuin ennen. Minun laihassa luikkuruumiissani asuu nykyään sisäinen laiska läski, sellainen maatalon pullea kollikissa, joka mielummin kääntää kylkeä auringonlaikussa kuin jahtaa hiiriä.

Merkinnän alussa oleva kuva löytyi Google-haulla täältä.

9.1.06

Eurolla Leffeä

Joulu oli ja meni oikein mukavissa merkeissä, eikä pukin partakaan syyhynnyt niin pahasti kuin ensikokemalla luulin. Uusi vuosi oli erikoisen hidas, mutta kai se johtui siitä että viime uusi vuosi oli tsunamin vuoksi erityisen dramaattinen.

Lauantaina olin Laulutuvassa. Baaritiskillä ilmeni nolouden hetki, kun yritin maksaa oluttani Tiimarin alennuskupongilla (arvo 1 € ja kivan jouluinen teema). Lauran kanssakin ehdin jutustella hieman ja kuunnella tietysti molemmat setit läpi. Eka setti oli rento, kun taas Hearthillin kanssa oli soittajissa havaittavissa erityistä skarppausta, ja homma toimikin melkoisella intensiteetillä. Settien väliajalla tapasin sattumalta myös vanhan luokkatoverini, jonka kanssa sitten fiilistelimme Hearthillia ja totesimme, että jotkut artistit eivät tunnu ikääntyvän ollenkaan. Ystäväni on luonnontieteilijä, jonka letkeän ulkokuoren alle kätkeytyy tiukan analyyttinen havainnoija - bändissä itsekin soittavana hän kiinnitti huomiota biisien osien vaihdon sujuvuuteen ja muutenkin kaikkiin yksityiskohtiin soittajien yhteispelissä. Varoitin häntä rokkipoliisiuden vaaroista ja pummasin tupakan. Loppuilta vierähti tutuntuttuihin tutustuessa, tosin loppuilta jäi 45 minuutin mittaiseksi väsymyksen hyökyessä päälle.