9.12.06

Mittakaavamuutos

Muuton myötä elämän mittakaava on muuttunut pienemmäksi. Edellinenkin asunto oli ensimmäisessä kerroksessa, mutta tämä on lähempänä maanpintaa, ja lisäksi ohikulkeva tiekin on kapeampi. Autot ja ihmiset näyttävät siten suuremmilta ja olevan lähempänä kuin entisessä ympäristössä, jossa ohikulkijoita tuskin tunnisti. Aamupäivällä huomasin, että joku katselee tänne sisään tien toiselta puolelta. Toisella vilkaisulla huomasin, että sehän olikin Karri, joka esitti kävelyllelähtökutsun. Tämähän onkin viihtyisää naapurustoa.

Tuossa talon nurkalla kasvaa puu, luultavasti lehmus. Keväällä kun siihen tulee lehdet, täällä tulee olemaan hämärämpää, mutta samalla varmaan aika kodikasta. Nyt puun rungolla hyörii päivisin kaksi pulskaa talviturkkista oravaa.

Olen mittaillut tätä asuntoa ja pohtinut mitä huonekaluja tänne ostaisin. Täytyy ajatella paljon korkeussuunnassa, jotta säilytystila riittää. Nyt täällä on vain pöytä (toimii sekä tietokone- että ruokapöytänä), 50-luvulta peräisin oleva lasiovinen kirjahylly (muuten hyvä, mutta hyllytila ei riitä säilömään kaikkia kirjojani), kaksi tuolia (ruokapöydän-) ja jalaton runkopatja. Tietysti myös putkiradio, joka onkin yllättävän kookas tässä ympäristössä. Kaktuksille jouduin rakentamaan pahvilaatikoista ja akvaariovalaisimesta oman terraariontapaisen, koska ikkunalla ei valo riitä. Televisiona yritti toimia viidenkympin USB-digitikku, mutta eihän se tietenkään pelaa, kun signaalin voimakkuus ei riitä. Kaapeliversiot olivat pääseet kaupasta loppumaan, joten lankesin houkutukseen.


Alan tottua kyllä tähän sisustuksen karuuteen, mutta totun suurin piirtein mihin vain, kunhan omaa rauhaa on tarpeeksi. Jos se ehto täyttyy, mukaudun lähes kaikkeen, eikä siinä mitään, mutta nyt täytyy hyödyntää tämä muutos ja viedä se loppuun aineellisella tasollakin.

Sisustusjutuissa on kyllä selkeä en-vaan-osaa-olo, mutta huominen Ikean-reissu ehkä lisää näkemystä. Kiertelin iltapäivän huonekalukaupoissa nojatuolia ja mahdollista sohvaa ostamassa,ja huomasin, että suurin osa niistä oli tolkuttoman massiivisia möhkäleitä. En minä tarvitse 30 senttiä leveitä käsinojia nojatuolissa tai sohvaa, joka laajenee kolmeen ulottuvuuteen velton pöyhkeästi. Kansakunnan vaurastuminenkohan se huonekalujen kokoa kasvattaa, vai mikä. Niin, ja erityisen vastenmielinen ilmiö on näennäisantiikki tai mikä lie uustalonpoikaistyyli, joka on lähinnä huonosti tehtyä ja viimeisteltyä romua. Valtameriristeilijän kokoiset kalusteet saavat jäädä, tarvitsen jotain pienikokoisempaa ja toimivaa. Ehkä onkin kierreltävä kirpputoreja ja käytävä Ikeassa. Löysin tänään sentään yhden pienen valaisimen, joka sopii hyvin kirjahyllyn päälle ja toistaa sen muotoja. Kun napsautin lamppuun valot, kodikkuusaste kohosi heti paljon.

Nojatuolin tai parin lisäksi täytyy ehdottomasti hankkia kirjoituspöytä. Ajattelin ensin tuoda tänne isoäidin funkkiskirjoituspöydän, koska se on kaunis, puinen, yksinkertainen ja pieni (hyvän huonekalun kriteerit minun mielestäni ovat tällä hetkellä nuo neljä). Liian pieni. Entisaikaan ihmiset olivat lyhyempiä, ja minukaltaiselleni nykyihmiselle pöytä on liian matala. Jos istun hyvässä työskentelykorkeudessa, en saa jalkojani pöydän alle. Muuten pöytä olisi juuri sopiva.

Löysin sen toisen kadoksissa olevan kynän, ja ruutupaperiakin on noin 30 sivua vielä. Voisin piirtää asunnosta pohjapiirroksen mittoineen ja lähteä sitten ostoksille mittanauhan kanssa. Aikaa kyllä kuluu, ennen kuin saan kaikki palaset kohdalleen, mutta onneksi ei ole kiire.

2 kommenttia:

Kriisi kirjoitti...

Jos olisin itse tuollaisessa asunnollisessa tilanteessa, olisin tod. näk. totaalisessa nirvanassa. Jokainen neliö omassa määräysvallassa ja Ikean luettelo vain yhden nettilinkin päässä. Ja viiskytykstoista tekosyytä mennä sinne Ikeaan ihan paikanpäälle vaeltamaan tuntikausiksi.

Tietty pitäis kai olla hirveä määrä rahaakin. Toisaalta jo pelkkä sunnittelu itsessään on aivan suunnattoman palkitsevaa, vaikkei varoja täydelliseen toteuttamiseen olisikaan.

Anonyymi kirjoitti...

Säädettävällä polvituolilla isoäidin pöytä olisi oikeankorkuinen – en tiedä sitten, sopiiko muuten tyyliin. Nämä ovat selällekin hyviä, huutelee täältä yksi polvituolilla istuva.