4.11.06

Ohjeita

Ei pidä mennä tekemään niin, että googlaa jonkin muinaisen rakastettunsa nimeä. Ei ainakaan jos juttu on ollut jokin helvetin epätoivoinen ja surkea viritys. Sitä voi saada selville mitä hänelle nykyään kuuluu.

Erityisesti ei pidä alkaa lukea tältä ihmiseltä saatuja noin viittäsataa meiliä, jotka on "jostakin syystä" arkistoinut kovalevynsä kätköihin ja siirtänyt vuosien vieriessä aina koneesta toiseen kun on ostanut uuden. Sitä voi huomata, miten vähän oikeastaan unohtaa. Ei nuku muisti, ei pysy tapettu aika haudassaan, runoilee Lauri Otonkoski.

Seuraavana yönä nimittäin alkaa nähdä älyttömän mukavaa seksiunta tästä ihmisestä, mutta tietenkin herää kesken kaiken. Prkl. Psyyken ilkkumista sellainen, päänsisäisen digiboksin bugitusta, uniteatterin näytännön älytön keskeytys, eikä ilmaisnäytännöistä voi edes pyytää rahojaan takaisin. Näytelmän juoni on tietysti ennalta tuttu, mutta olisihan sen nyt voinut katsoa loppuun.

Aurinko sentään paistaa nyt, marraskuu ei ole läpeensä paha.

1 kommentti:

-t kirjoitti...

Hähä! Life is so not fair. Mutta joinakin öinä näytännöt jatkuvat pitempään kuin toisina, joten unta kuuppaan vain. Se on niin terveellistäkin.