15.11.06

Nyt

Huh. Nyt minulla on asunto, johon pääsen muuttamaan jo 1.12. Kaksikymmentäkolme neliötä, eli tila ei päätä huimaa, mutta kunto on hyvä, asunto kodikas, seinä pelkkää ikkunaa ja ennen kaikkea ei pakkositoutumista. Kun näin asunnon, tiesin että tämän minä otan, ja siinä sitten vuokranantajan kanssa kirjoitimme vuokrasopimuksen yksin tein.

Mikä tärkeintä, tyttärelläni on luokseni vain kävelymatka, joten voin olla läsnä hänen elämässään paljon. Se on sittenkin tärkein kriteeri kaikessa.

Hiukan tyhjä olo. Ehkä tämä tästä vielä iloksi muuttuu. Pakkohan sen on, mutta kyllä tämä ero on ottanut todella koville, eikä se ole ohi vielä, mutta alkuun olen päässyt jo hyvän matkaa.

1 kommentti:

Hani kirjoitti...

Jotkin asiat täytyy kokea, vaikka ne ottaisi koville. Niistä rakentuu uusi elämä.. Voimia sinne.. :o)