25.11.06

Narratiiviste falskaa, ja se on sille ihan oikein

90-luvun alussa ystävälläni oli skanneriradio, jolla oli mahdollista kuunnella NMT-puheluja, koska ne olivat salaamattomia. Kuuntelimme muutaman kerran mitä aalloilla liikkui, mutta kyllästyimme pian. Puheluissa ei tuntunut olevan tolkkua. Ne eivät olleetkaan samanlaisia kuin elokuvissa tai kirjoissa, joiden kirjoittajat muokkaavat dialogista sellaisen, että sen myötä katsojalle ja lukijalle välittyy muitakin tietoja kuin vain puheena oleva aihe. Tavallisissa puheluissa niin ei ollut. Lähes poikkeuksetta ihmiset keskustelivat asioista, joista kummallakin oli yhteinen tieto- ja kokemusvarasto, johon vain viitattiin ohimennen. Siitä jos mistä tuli todella ulkopuolinen olo. Pitkistäkään puheluista ei muodostunutkaan sujuvaa, ulkopuolisenkin korviin mielenkiintoista ja helposti seurattavaa kertomusta, vaan ne olivat irrallisia palasia tai kuin jäävuoren huippuja. Sen myötä aloin vähitellen ymmärtää, että fiktion kirjoittajien on pakko käyttää kaikenlaisia kikkoja, taikatemppuja ja epärealistisuuksia jotta näennäisen realistiseen kertomukseen muodostuisi juoni ja jotta lukijat pysyisivät kärryillä. En tosin edelleenkään osaa näitä konsteja luetella saati tunnistaa, paitsi jos niitä käytetään kömpelösti.

Tämän eroprosessin aikana olen yrittänyt kovasti, joskin vähän puolitietoisesti, muokata monista viime vuosien tärkeistä tapahtumista ja elämänvaiheistani siistejä, helposti paketoitavissa olevia kertomuksia, mutta aina törmännyt siihen, että muistan niin monta eri ajatusta, tunnetta ja näkökulmaa, ettei niistä voi muodostaa sujuvaa ja sileää tarinaa jättämättä jotakin olennaista pois tai korostamatta jotakin asiaa liikaa. Se on pitkään jotenkin ärsyttänyt minua, mutta nyt olen alkanut ymmärtää, että juuri tuo ajatusten ja tunteiden monitahoisuus on kuitenkin se tapa jolla sekä minä että luullakseni myös muut ihmiset elämäänsä elävät. Sitten on vielä niinkin, että pitkän ajan kuluessa monitahoisuudesta aina muotoutuu sujuva ja sisäisesti ristiriidaton kertomus, vähän niinkuin zippaisi tiedoston pakettiin. En ole enää varma onko sekään hyvä. Tällä hetkellä haluaisin pään, joka pystyisi palauttamaan mieleen eri tapahtumiin liittyneet tunteet ja ajatukset mahdollisimman tarkasti, vaikka ne olisivat hyvin kaukaisiakin. Vaan kun muisti toimii omalla tavallaan. Ehkä sitä voi koulia toimimaan vastedes toisin.

1 kommentti:

Jepa kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.