3.11.06

Ihan perusmenoo

Viime vuonna tähän aikaan olin elämäni kunnossa ja olo oli kuin ihmisvieterillä. Tänä vuonna tähän aikaan olen vähän vähemmän kunnossa, ja pimeys valuu sisään ikkunoista silmiin ja sieraimiin mutta periksi en anna, helvetti sentään. Pää edellä, kuten aina. Otan vastaan seuraavan asunnon joka löytyy tästä lähialueelta (ja lähialueen kriteereitä olen laajentanut), nyt en enää nirsoile.

Juttelin koelentäjän kanssa. Hän kertoi joskus olleensa lentämässä korjattavana ollutta Migiä. Kymmenen kilometrin korkeudessa moottori oli sammunut. Kone oli alkanut pudota kuin kivi. Kymmenessä kilometrissä ilma on sen verran ohutta, että moottorin käynnistys uudelleen ei onnistu, vaan on odotettava kunnes kone on pudonnut kolmeen kilometriin ja yritettävä käynnistää moottori uudelleen. Sen jälkeen aikaa maahantörmäykseen ei ole kovin paljon. Koelentäjä oli radioinut lennonjohtoon, että moottori on sammunut, kone syöksyy alas ja hän hyppää jos moottori ei käynnisty uudelleen. Uudelleenkäynnistys onnistui kuin onnistuikin kolmen kilometrin korkeudessa ja lentäjä sai koneen tuotua kentälle.

Toinen koelentäjä oli saanut uuden konetyypin syöksykierteeseen, josta se ei oiennut tavanomaisin menetelmin. Koneen kieppuessa alas hän kylmän rauhallisesti ojensi kätensä ja kaivoi esiin ohjekirjan, luki syöksykierteen oikaisuohjeet, toimi niiden mukaan ja kas, kone oli taas hallinnassa.

Minun työpäiväni jännittävin hetki on se kun Word kaatuu. Sitten ojennan kylmäverisesti etusormeni, kaksoisklikkaan Wordin kuvaketta uudelleen ja kas, Word käynnistyy!

11 kommenttia:

-t kirjoitti...

Sait mut pyrskähtämään. Hyviä uudelleenkäynnistyksiä vain! Jonkun punkkulasillisen jälkeen on piukasti pidättäydyttävä enemmistä kannustavista toteamuksista :-D

Dyro kirjoitti...

Kiva jos pyrskähdit. Mummon peruja ehkä tällainen taktiikka - hän usein tarinoidessaan kertoi evakkomatkoistaan ja siitä kuinka ryssä on paha kun se vei meiltä Karjalan ja kaik mänt ja ikännää ei sinne takasin päästä, ja sitten hän alkoi kertoa hauskoja juttuja vastapainoksi.

Sen verran olen narsistibloggari, että kehotan olemaan pidättäytymästä ja kannustamaan pois vain.

-t kirjoitti...

Hoo, you asked for it :-D Mun mummollani taitaa olla samankaltainen taktiikka, joskin siihen liitty vielä lauluakin. Vastaanpanematonta.

Tahdoin sanoa, tällai julkisentunnustuksenomaisesti (tuon on pakko olla yhdyssana), notta matkan varrella on ollut äärimmäisen arvokasta lukea tällaista miestekstejä kuin sinun. Liika pohtiminen on pahasta, mutta hyvästä, ja tahdon sanoa myös, että se on raskasta mutta hienoa. Palauttaa uskon, mistä kiitos. Kannust, kannust :-)

Dyro kirjoitti...

Haa, kiitos! Tunnen kannusten iskeytyvän kylkiini ja nopeutan laukkaani. Dänx, vielä kerran, kuten teinit sanovat, et itsekään huonosti kirjoita.

-t kirjoitti...

Tää menee vallan keskinäisen kehun kerhoksi, mutta menkööt :-D Kopoti kopoti vain, ja kiitokset sinnekin! Jatkakaamme valitsemillamme linjoilla.

Kriisi kirjoitti...

Mä voin komppaa, niin teille ei tuu niin nolo olo :-)

-t kirjoitti...

Saaks toisten kommenttiloodissa vastailla kolmansille osapuolille? Äh, käytöstavat niiin yliarvostettuja. Dänks vaan munkin puolestani! Yhtään ei nolota. Ainakaan paljoo :-D Komp.

LL kirjoitti...

Täällähän on aivan ylivetoa positiivis-dialogia. Minäkin haluan kompata! Olette kaikki aivan mahtavia. We are the world, we are the children. Ja hornettibloggaus oli älyttömän hyvin kirjoitettu. Loppuhuipennus pyrskäytti pureskellut ruisleivät näppikselle täälläkin.
"Sitten ojennan kylmäverisesti etusormeni, kaksoisklikkaan"... Helkkarin toimivaa. :-)

Zepa kirjoitti...

Emme kaikki voi olla koelentäjiä. Mut hei, ainahan voi lähteä reportteriksi sotatoimialueelle! Kentällä alkaa kuulemma olla jo työvoimapulaa.

Dyro kirjoitti...

No nyt on kvartetti koossa!

Dyro kirjoitti...

Kvintetti, koska Zepalla on pirunviulu.