13.11.06

Huomioon ottamisia ja ottamatta jättämisiä

Asuntoasioissa on monta muuttujaa; vuokra, vuokrasopimuksen vähimmäiskesto, asunnon kunto, koko, sijainti, varustetaso, valoisuus, naapurit, ikkunoiden ilmansuunta, sähköpistorasioiden määrä ja tyyppi, tila pesukoneelle, ulkoa kuuluvan melun määrä, vuokranantajan olemus ja sitä rataa. Kun näitä muuttujia yrittää pallotella ja sovitella yhteen mahdollisimman hyväksi paketiksi, huomaa että runsaasta tarjonnasta huolimatta vaihtoehtoja on lopulta aika vähän, tai ei yhtään ja mikään ei käy. Siksi olenkin nyt lopulta pelkistänyt tärkeimmät asiat kolmeen seikkaan joista ei voi tinkiä. Samalla ne ovat asioita, joihin ei voi omilla toimillaan vaikuttaa. Valoisuus on ensimmäinen asia. Asunnon on oltava valoisa. Pimeä asunto käy hermoille. Näkymä ikkunoista on toinen, sillä sitä joutuu katselemaan joka päivä. Kolmas on vuokrasopimuksen pituus. Todella monessa asunnossa, varsinkin niissä mukavimmissa, olisi sitouduttava vähintään vuoden vuokrasopimukseen, ja sellainen ei käy alkuunkaan päinsä. Ei todellakaan. Nyt kun eroan, haluan pitää sitoutumiseni materiaalisiin asioihin mahdollisimman vähäisenä. Kissaakaan en aio hankkia, vaikka entisenä kissanomistajana tiedän, että kissat ovat oivia otuksia ja vuorovaikutus niiden kanssa on antoisaa.

Kaikenlaista pitää sietää asuntoa etsiessä, kuten vaikka yllättäviä "varausmaksuja", joita pitäisi pulittaa sopimusta tehtäessä muuten niin sopivasta asunnosta. Sellainen saa minut epäilemään vuokranantajan tai välitystoimiston rehellisyyttä, enkä halua olla tekemisissä kenenkään sellaisen kanssa, joka keksii moisia vippaskonsteja.

Tänään tajusin, että kun tulen uuteen kotiini, siellä ei ole ketään, eivätkä valot pala, vaan minun täytyy sytyttää ne sisään tullessani. Vähemmästäkin tulee yksinäinen olo. Siihen varmaan tottuu viikossa. Ehkä.

Tammikuussa asun varmasti jo omassa asunnossani. Sitten tulee kevät, jo helmikuussa on valoisampaa. Se on väistämätöntä, maapallo etenee radallaan pysähtymättä. Täytyy pitää vuodenaikojen vääjäämättömyys mielessä keskellä marraskuun pimeyttä ja tarpoa läpi vain, on tästä muutkin menneet.

5 kommenttia:

Anna-Jo kirjoitti...

Mä jätän valot päälle. On kivempi tulla kotiin kun ei tarvitse kädet täynnä kasseja ekana hamuilla sokkona valokatkaisijaa. On toki energiansäästölamppu eteisessä. Ja jos lähden pidempään reissuun, jätän radionkin päälle. Että näyttää asutulta.

Dyro kirjoitti...

Minä kaavailin jotain tekstiviestillä toimivaa valonsytytyssysteemiä, mutta siinä kyllä täytyisi ottaa puhelin käteen jossa olisi siis niitä kasseja.

Veloena kirjoitti...

Valojen sytyttäminen on aika kivaa oikeastaan. Se on visuaalisesti niin iso muutos.

Tai sitten kyse on siitä, että on suhteessakin ollut se, joka on tullut aina aiemmin kotiin. Minulle kova pala on ollut se, ettei kukaan ole tullut avaimella sisään, ei ole voinut juosta eteiseen eikä juonia jotain ruokaa kotiinpaluuseen ajoitettuna. Luultavasti elin koko viimetalven vieraskäyntejä lukuun ottamatta puurolla ja suklaalla, viitsimättä kokata kunnon ruokaa.

Marraskuissa on se paha puoli että ne toistuvat vuosi vuodelta. Ainakin minä elän jonkinlaista, heh, kertausraidetta ja niin elää eksänikin kirjeenvaihtomme perusteella. Suru tekee vastaanottavaiseksi pimeydelle ja kenkiintunkevalle loskalle, jonka voisi muuten sivuuttaa pieninä epämukavuuksina so what.

No niin, olipa lohduttavaa. Huooh. Mutta kun se menee näin.

Mikä muuten niiden pistorasioiden tyyppiin liittyvä juttu on?

Kriisi kirjoitti...

Kai tiedät, että minimiasumisajan vaatiminen jatkuvassa vuokrasuhteessa on lainvastaista? Selkeä määräaikainen vuokrasopimus on eri asia.

Dyro kirjoitti...

Veloena: Minun tuntemusteni mukaan vuosi loppuu marraskuuhun, ei joulukuuhun. Tämä onkin ollut yllättävän pitkä vuosi, voin kelata sitä mielessäni eteen ja taaksepäin, ja huomaan että tänä vuonna on tapahtunut paljon enemmän muutoksia kuin monena edellisenä vuotena yhteensä. Marraskuussa tulee tehtyä aina jonkinlainen tilinpäätös menneestä vuodesta.

Pistorasioista - jos ne ovat kaikki suojamaadoitettuja, asuntoon on tehty hiljattain sähköremontti. Vanhoissa kerrostaloasunnoissa on joskus todella vanhoja sähköasennuksia.

Kriisi: minimiasumisaika on laiton, mutta huoneenvuokralaissa on pykälä, jonka mukaan vuokrasopimuksen irtisanomisen alkamisajankohdasta voidaan sopia. Tämän perusteella monesti tarjotaan sopimusta, jossa irtisanomisen alkamisajankohta on vähintään 11 tai 12 kuukauden kuluttua sopimuksen solmimisesta. Toistaiseksi tämän kohdan hyväksyminen on ollut myös edellytys sopimuksen solmimiselle, mutta olen aina pyrkinyt neuvottelemaan asiasta. Vuokranantaja pyrkii tällä vähentämään riskiään ja siirtämään sitä vuokralaiselle. Minä en periaatteestakaan aio sitoutua sellaiseen, vaikka tiedänkin asuvani pitkään samassa asunnossa. Neuvotteluasemani ovat varsin hyvät, joten jossakin vaiheessa saattaa onnistua myös sopimuksen uudelleenneuvottelu.