22.11.06

Avaruudellisuuksista

Harvoin kehotan lukijoitani osallistumaan mihinkään, mutta nyt tuli vastaan huipputärkeä juttu, ja ehkä blogin nimikin vähän velvoittaa, vaikka se onkin vähän hihasta ravistettu. Euroopan avaruusjärjestö ESA ja brittien avaruusjärjestö BNSC kehottavat eurooppalaisia kertomaan miksi avaruustutkimus on Euroopalle tärkeää, mitä hyötyjä siitä saadaan sekä mihin kohteisiin ESA:n tulisi keskittää tutkimuksensa seuraavan kolmenkymmenen vuoden aikana ja miksi. Kaikki tämä pitäisi mahduttaa 300 sanaan. Aikaa on 4.12.2006 asti ja parhaista ehdotuksista napsahtaa palkintomatka European Space Exploration Workshop -tilaisuuteen, joka pidetään Edinburghissa 8-9.1.2007.

Osallistumislomake on tässä.

Jee!

Heti mukana!

Avaruustutkimuksen hyötyhän on päivänselvä: tiedon lisääntyminen. Mikään muu hyöty ei ole niin tärkeä, ja missään tapauksessa avaruustutkimusta ei pidä tehdä muista lähtökohdista. Taloudelliset hyödyt, uudet keksinnöt ja muu mukava ovat täysin toissijaisia asioita, ihan kivoja lisäbonuksia sinänsä, mutta niitä ei saa pitää avaruustutkimuksen perimmäisenä motiivina.

Tutkimuskohteiksi esitin Marsia ja Europaa, perustellen sitä sillä, että maapallon ulkopuolisen elämän etsiminen on ihan vaan mielenkiintoista. En oikein edes tiedä mikä voisi kiintoisampaa. Marsissa on saattanut olla elämää, ja Europan jäisen kuoren alla loiskuvassa valtameressä saatta olla myös, Toistaiseksi maailmankaikkeudessa on vain yksi planeetta, jolla tiedämme olevan elämää, ja elämän synnyn jälkeen kesti noin vaatimattomat 2 800 000 000 vuotta päästä tilanteeseen, jossa jotkut älylliset otukset selvittävät maailmankaikkeuden lakeja ja salaisuksia. Elämä ilmiönä saattaa olla joko täysin ainutlaatuinen tai tuikitavallinen tai jotakin siltä väliltä. Sitä ei vielä tiedetä, ja siksi siitä pitäisi ottaa selvää puskutraktorimaisella, pitkäaikaisella päättäväisyydellä.

Mutta millaistakohan olisi, jos vaikka Europasta löytyisi elämää? Julistettaisiinkohan Europa saman tien luonnonsuojelualueeksi? Jos, niin vastustaisivatko mitkään tahot sitä? Miltä tuntuisi ajatella päivittin, vaikka kaupan kassajonossa, että elämä ei olekaan vain Maa-planeetan ominaisuus, että muuallakin on eläviä otuksia, että miljardeja vuosia sitten räjähtäneiden tähtien sylkemistä atomeista on toisaallakin jäsentynyt elämää?

2 kommenttia:

Veloena kirjoitti...

Mitäköhän sille elämälle kävisi? Tietysti jos se olisi huonosti hyödynnettävissä (kuten olisi, kaukana), sen ehkä annettaisiin olla sulautumatta ihmiskunnan tarvetyydytyksen ja turhamaisuuden tyydytyksen muotoihin.

Hetkauttaisikohan se ihmisten elämänarvostusta suuntaan tai toiseen noin yleisemmällä tasolla? Minusta on jo nyt jotenkin käsittämätöntä, että elämme tämmöisellä pienellä pallolla keskellä valtavia autiuksia, ja täällä on monenlaista erilaista taaplaajaa, äärimmäisen viehättäviä ja kiehtovia olentoja, ja niihin suhtaudutaan niin täysin hyötymisnäkökulmasta, jos ne eivät ole ihmisiksi tunnistettavissa, ja oletetaan jotenkin, että ihmisen oikeuksiin kuuluu puolestaan itsestäänselvästi elää kuin tämä pallo olisikin useita kertoja suurempi jne.

On se hämmentävää - siksi en oikein osaakaan kuvitella, miten suuri osa ihmisista reagoisi elämään Europan vesissä.

Dyro kirjoitti...

Joskus ajattelen, että ihmiskunnan tragedia on se, että olemme tämän planeetan historiassa ensimmäinen laji, joka osaa ajatella oman lajinsa selviämistä, ja koska olemme ensimmäinen, on ajattelumme ja toimintamme vielä kovin alkeellisella tasolla. Huomaan sen itsestänikin, en vietä mitenkään ekologisesti kestävää elämää, enkä oikein jaksa motivoida itseäni siihen.