8.10.06

Lokakuun kahdeksantena vuonna kaksituhattakuusi

Timo Salo toteaa Pienistössä osuvasti unien tavasta puhua suoraan ja kiertelemättä.

Keväällä aloin nähdä unia sortuvista katoista. Niissä kattoon ilmestyi halkeama, joka laajeni ja tiesin että oli paettava ennen kuin katto romahtaisi ja sen mukana koko talo. Ehdin aina itse ulos, ennen kuin talo sortui jyristen pölypilveksi WTC:n lailla.

Nämä unet olivat sanomaltaan aivan päivänselviä, tiesin heti mitä ne tarkoittivat. Mieleen jäävillä merkityksellisillä unilla on tapana olla sellaisia: selkeitä, itsestäänselviä ja suoraan puhuvia. Symboliikassa ei ollut mitään askarruttavaa tai epäolennaista. Eikä ihme, unet ovat ajattelua, ja niissä näkee juuri ne ajatukset, joista ei osaa tai halua muuten pyydystää kiinni. Tärkeimpiä ajatuksia (ja tunteita) ovat juuri ne, joita ajattelee itseltään salaa, puolitietoisesti tai muutoin katveessa, eikä osaa tarttua niistä kiinni vaikka pitäisi.

Paitsi unissaan.

Ei kommentteja: