18.10.06

Hekumallista nysväystä

Tänään kohtasin töissä uuden hienon Excel-makron, joka helpottaa paljonkin asioita, mutta toimii vain jos Windowsin maa-asetuksina on USA. Jos maa-asetuksena oli Suomi, makro tyssäsi alkuunsa ja näytti Type Mismatch Error -kylttiä. Pyysimme jenkkiläistä tekijää korjaamaan makronsa, mutta hän ei oikein meinannut uskoa että siinä oli oikeasti vikaa, koska kyllähän se toimii jos viitsii vaihtaa maa-asetukset ensin jenkkiläksi ja voihan ne sitten palauttaa suomeksi jos haluaa.

En osaa ohjelmoida yhtään, mitä nyt kuusnelosen Basicia ja ihan vähän assembleria, ja hiukan olen myös Java-ohjelmoitiin tutustunut (neljänneksen peruskurssia). Kävin silti makron kimppuun Excelin debuggerilla, koska siinä on kätevä ominaisuus, joka näyttää koodin ja kohdan jossa se pysähtyy virheeseen. Sen osasin aavistaa, että maa-asetusten aiheuttama virhe liittyy jotenkin tuhat- tai desimaalierottimiin, koska USA:ssa käytettävät erottimet ovat pilkku tuhansille ja piste desimaaleille, mutta suomessa tuhaterotin on väli ja desimaalierotin pilkku.

Debuggeri pysähtyi kohtaan, jossa tapahtuu Excel-version tarkistus. Siinä oli ehtolause, joka käski näyttää erroria jos check.version -systeemin (funktion?) antama Excelin versionumero on alle 11. Jos tarkistuksen poisti kokonaan, makro toimi mainiosti maa-asetuksista välittämättä. No, Googlehan on ohjelmointitaidottoman paras apu, sillä netti on pullollaan Visual Basic -oppaita ja vinkkisivuja. Kirjoitin Googleen hakusanoiksi "type mismatch error excel check.version" tai jotain sen suuntaista, ja kolmas osuma vei sivulle, josta löytyi samankaltainen koodinpätkä kuin virheen pulauttanut rivi minun debuggerissani. Ainoa ero oli se, että kun makron koodissa luki

if check.version = 11
niin esimerkkikoodissa luki
if Val(check.version) = 11
Sivusto kertoi myös, että Excelin versionumero on numerojono muotoa xx.xxxx.xxxx. Päättelin, että Val-etuliite tekee varmaan versionumerosta numeerisen merkkijonon, oli tuhat- ja desimaalierotinasetuksena mitä tahansa. Muuten pisteitä sisältävä numerojono saatetaan tulkita alfanumeeriseksi merkkijonoksi, jolle ei voi tehdä koodissa tehtyä vertailua, vaan seurauksena on virheytyminen ja herja. Muutin koodia ja makro alkoi toimia mukisematta. Sain valtavan määrän kuuliuspisteitä ja ihailua, enkä paljastanut Google-ystäväni tukea kenellekään.

Selitykseni tuosta koodinpätkän toiminnasta voi olla päin seiniä, mene ja tiedä, mutta rohkeasti kokeilemalla oppii, ja Google auttaa ongelmissa. Pää edeltä altaan syvään päähän, tukka putkella tuulta päin ja niin edelleen, sillä tavalla kaikki onnistuu ja buginenkin koodi oikenee kun sille näyttää kovaa naamaa ja kertoo kuka on pomo. Ja jos ei oikene, niin aina voi mennä kehittäjän pakeille ja kertoa, että koodisi oli rikki, ja minä rikoin sitä vähän lisää koska en vaan osaa.

Aivoleikkausta en ehkä Googleen tukeutuen sentään suorittaisi.

En osaa japaniakaan perusteiden alkeiden neljäsosaa enempää, toisin sanoen sanan sieltä ja toisen täältä, mutta japanin kielen kirjoitusjärjestelmä tavu- ja sanamerkkeineen on niin mielenkiintoinen, että olen haalinut useita siihen liittyviä kirjoja siitä. Hyllyssäni on muhkea The New Japanese-English Character Dictionary mutta se on niin painava ja hankala käsitellä, etten lue sitä usein. Tarvitsisin sille oman lukupöydän. Paljon useammin, tänäänkin, nappaan hyllystä Kanji & Kana - A Handbook of the Japanese Writing System -kirjan ja antaudun sen vietäväksi. Tässä satunnaisia löytöjä. Blogger selvästikin tukee Unicodea, joten kirjoitan kanjit tänne tekstin sekaan. Jos ne eivät näy, kommentoikaa.

Merkkien graafinen ulkoasu on se mihin yleensä alkaa kiinnittää huomiota:


go tai taga(i); vastavuoroinen, molemminpuolinen. Merkin ulkoasu ilmentää sen merkitystä hienolla tavalla. Näissä fonteissa tosin symmetria on hieman rikottu, parempi versio on tässä.


gandare; jyrkänne. No, mikäpä muukaan.

Tämä on johdanto edellisestä:

yaku; onnettomuus, huono onni, ongelma. Aivan kuin jyrkänne sortuisi vyöryen niskaan. Siltähän huono onni tuntuu.

Sitten on toinen puoli, nimittäin ne merkitysten joukot joita yhdellä kanjilla voi olla. Esimerkiksi tämä:


Men, omote, omo, tsura; kasvot, naamio, pinta, puoli. Mielenkiintoinen merkitysjoukko, kasvojen ja naamion yhteys on selvä, mutta että pintakin vielä menee tämän saman merkin alle, ja puoli. On niissä jotain samaa tietysti kaikissa. Jännää. Japanin syvällinen opiskelu varmaan kannattaisi, koska tämä antaa viitteitä siitä, miten eri tavalla se jaottelee maailman suomen kieleen verrattuna. Aivot tykkäisivät elleivät käristyisi 2 000 merkin opettelussa ennen sitä.

Merkistä löytyi myös tällainen yhdistelmä:

凸面
totsumen; kupera pinta. Selvähän se. Joskus näkee ihmisillä kanji-tatuointeja. Mitähän jos kävisin tatuoituttamassa nahkaani tuollaisen tetrispalikan näköisen kanjin? Olisikohan se katu-uskottavaa?

7 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Huomenta Dyro,

tänne näkyy vain kysymysmerkkiä selitysten yllä. Luen tätä tuliketun kautta (jos sillä on jotain merkitystä..?).

Tuulta torstaihin,
Vii

Dyro kirjoitti...

Kokeile asettaa View-valikosta Character Encoding -> Unicode (UTF-8). Näkyykö sitten?

Dyro kirjoitti...

Jaa, niin, voi olla ettei koneessasi (PC?) ole asennettuna japanin kielitukea. Sen voi asentaa Windows XP:ssä valitsemalla klikkaamalla Control Panelin Regional and Language Options -kuvaketta ja sitten Languages-välilehdeltä valitsemalla Install files for East Asian languages -ruudun. Sitten pitäisi pelittää. Mäkeistä en tiedä mitään, joten en osaa niistä mitään kirjoittaa.

/mek kirjoitti...

Niin ja tietty ne 2000 merkkiä eivät riitä edes sanomalehden lukuun nykyisin vaan olivat vain valtiovallan onneton yritys kielen yksinkertaistamiseen.

Siihen lisäksi merkitysten muuttuminen useamman merkin peräkkäin laittamisen jälkeen ja kombinaatioita alkaa olla hyvä määrä.

Dyro kirjoitti...

Juu, ja sitten merkeillä näyttää olevan eri luentatavat kontekstista riippuen.

Joskus japaninkielisessä tekstissä näkee kanjien yllä tai alla tavumerkkejä, jotka opastavat kanjin lausumiseen. Onko se tavallista, vai tarkoitettu niille jotka ovat vasta opettelemassa noita yli 2 000 merkkiä? Millaista japanin lukemisen opetteleminen noin ylipäätään on? Pelkkää tuskaa vai oivalluksen hetkiä siellä täällä tuskan seassa?

Kriisi kirjoitti...

Oli tuskaa tai ei, mutta nykyään Japania on niin esillä joka paikassa, että alkaa olla suuri sisäinen pakko opetella. Jos ei muun niin sarjakuvien ja vain japanissa julkaistujen pelin takia. Ja vielä kulttuuri siihen päälle.

Vielä kun löytäisi hyvän paikan ja opettajan johon kantaa kielikurssirahat.

/mek kirjoitti...

Ne pienet merkit ovat furiganaa ja tarkoitettu lapsille jotka vasta opettelevat kanjeja.

Silta ajalta vuosikymmen sitten kun jaksoin viela kielta opiskella (itse, kielikurssillehan minua ei saa) muistan sen olleen alyttoman tyolasta mutta taynna pienia riemastuttavia oivalluksia, varsinkin juuri merkkien opettelun.

Mutta heti kun luku- ja kirjoitustaitoa oli niin paljon etta toissa parjasi loppui myos opiskelu. Jaksan silti viela naureskella paikallisille jotka unohtelevat miten kanjeja kirjoitetaan; harvinaisemmat niista kun eivat pysy kenenkaan mielessa vaan tarkistelevat sanakirjoista.

Samoin saattaa natiivikin lukea jonkin itselleen uuden paikannimen taysin vaarin, juuri siksi kun luentatavat muuttuvat kontekstin mukaan.