24.9.06

Vähittäisiä muutoksia

Keilaniemen lähelle merenlahden rantaan rakennetaan uutta High Tech Centeriä. Sen tieltä on louhittu pois kallikoinen niemenkärki, jonka näin työmatkalla päivittäin. Viime keväänä ja kesänä kalliolla näkyi aamuisin jokin omituinen rulla, kuin suuri muovisäkki tai makuupussi. Iltapäivisin se oli poissa ilmestyäkseen taas seuraavana aamuna paikalle. Bussin ikkunasta ei nähnyt mikä rulla oikein oli, mutta se kovasti se makuupussia muistutti. Epäilin silti, sillä ei kai kukaan nukkuisi öitään noin avoimella paikalla ja kovan kallion paikalla.

Yhtenä aamuna olin tavallista myöhemmässä bussissa ja näin miten makuupussista ojentuivat kädet, ja miten sen sisältä nousi aivan tavallisen näköinen mies istumaan. Mikähän tarina siinä on takana?

Vähittäisiin muutoksiin tottuu, eikä niitä muutoksiksi huomaakaan. Aurinko on joka aamu matalammalla, ja viime perjantaiaamuna kävellessäni tutun rakennuksen lasiseinän ohi huomasin, ettei seinä enää heijastakaan nousevan auringon lämpösäteilyä kasvojeni toiselle puolelle. Ilmiö on erikoinen - nouseva aurinko paistaa suoraan vasemmalta muttei lämmitä. Sen sijaan sen heijastus lasi-ikkunoista lämmittää kasvojen oikeaa puolta. Tähän aikaan vuodesta aurinko ei ole enää aamukahdeksalta tarpeeksi korkealla heijastuakseen ikkunoista. Pian on aamupimeä lokakuu.

2 kommenttia:

Zepa kirjoitti...

Huoh. Oliks pakko?

Dyro kirjoitti...

Hei, et voi paeta todellisuuden rautanyrkkiä! Hyväksy se!