29.8.06

Mafia kintereillä

Töissä voi joskus olla niin kiinnostavia juttuja meneillään, ettei sieltä malta olla pois vaikka olisi flunssaa ja kuumetta.

Kuuden työtunnin jälkeen oli pakko lähteä pois, kun paita oli hiestä märkä ja meinasin nukahtaa tuoliin. Bussimatkalla kotiin katselin pilviä, ne ovat elokuussa komeita. Nousevat ilmavirtaukset olivat voimakkaita, ja pystysuorien kumpupilvitornien huipuissa näkyi siellä täällä sileitä hattuja, jääkiteiksi pölähtänyttä kosteutta, jonka näkyminen ennakoi pilven kehittymistä alasinmaiseksi ukkospilveksi. Kirkkanvalkoiset pilvet hatunriekaleineen muistuttivat vetypommin sienipilveä, ja hekumoin ajatuksella, että Olariin olisi pudotettu ydinpommi, Helsingin keskustaan toinen ja muualle pääkaupunkiseudulle viisi lisää.

Keilalahdessa näin bussin ikkunasta kaksi kettua tien ja pyörätien välisellä metsäkaistaleella. Kun bussi ohitti ne, katsoin niitä kunnes ne hävisivät pusikkoon. Taisivat olla todellisia, eivät kuumehoureita. Ehkä tämän kesän poikasia.

Kotona nukahdin nautinnollisesti uneen, jossa nukahdin uneen, jossa nukahdin uneen jossa minua jahtasi Espanjan mafia kauppakeskuksessa. En päässyt juoksemaan pakoon, koska jalkani olivat muutaman sentin irti lattiasta, mutta kinttuja ahkerasti heiluttelemalla onnistuin leijuttamaan itseni kulman taakse hissin viereen väijyksiin. Aioin hyökätä heti kun ensimmäinen tulisi kulman takaa. Kulman takaa tulikin ensimmäinen mafioso. "Lähettivät sitten naisen ensimmäiseksi", tuumin ja mäiskäisin naista nyrkillä nenään. Perässä tuli mies, jota löin leukaan, minkä jälkeen sitten kimppuuni tuli monta lisää ja koko unesta tuli raaka turpaanmättötapahtuma, kunnes yhtäkkiä kysyin itseltäni miksi hitossa minä näin teen, lopetin väkivallan, valaistuin ja pyhimystyin. Heräsin pasifistis-rauhanomaisen olon täyttämänä ja ihmeissäni. Unissa ei yleensä kyseenalaista tekojaan.

Nyt kuume alkaa hellittää, mikä on harmi, koska huomenna olisi ollut mukava pitää sairauslomapäivä. Ehkä pidän sen joka tapauksessa.

1 kommentti:

Zepa kirjoitti...

Tulin vaan sanomaan, että kannatan kyl noita ydinpommeja. Ei mulla nyt muuta.

Perjantai, syyskuu.