25.8.06

Idi Admin

Aamukahdeksalta saavuin korkeaan, valontäyteiseen rakennukseen, jonka paikalla oli ennen Lepakkoluola. Miten nämä uudet teknorakennukset ovatkin kaikki tällaisia tilaihmeitä, ilmeisesti tarkoituksella, sillä kymmeniä metrejä tyhjää tilaa pään yläpuolella saa olon erilaiseksi, kevyemmäksi ja lentokenttämäiseksi. Tarjolla oli verkostoitumista eli nokkelaa sanailua ja rentoutta teeskentelevää pönötystä sekä rapeita kanelipullia ja hyvää kahvia. Kahvihan niissä kekkereissä on aina hyvää, mutta harvemmin tarjolla on makeaa syötävää. Yleensä on sämpylöitä, joissa on joku juju.

Sitä katselee osallistujalistaa ja ihmisten olemisen tapaa. Joku on hermostunut kärppä, joka tarttuu esityksen pitäjän lauseisiin ja livauttaa sen varjolla maininnan omasta firmastaan. Toinen on kokenut supliikkimies, jonka titteli koostuu jonosta laveamerkityksisiä englanninkielisiä sanoja isolla alkukirjaimella, ja joka puhuu sarasvuodatusta: "Elämä on peliä" ja "Täytyy uskaltaa pelata". Supliikilla ja hötöllä itsensä elättävän elämä varmasti onkin peliä, ajattelen ja tunnen kuinka aistit terästyvät, kuinka olen lihaa, jänteitä, luita, DNA-ketjujaan punovia soluja ja paukkuvia synapseja syysaamun valossa. Vastapäätä istuu nainen, jonka status on niin korkea ja ikää sen verran paljon, että hän voi kysyä yksinkertaisia kysymyksiä tahallaan ja sydämellisesti kuin vanha opettaja. Hyvä meininki pysyy yllä, syödään sitä pullaa, juodaan sitä kahvia ja katsotaan PowerPoint-esityksiä. Mies jonka titteli on Evankelista osoittautuu älykkääksi ja todelliseksi asiantuntijaksi, mistä myönnän hänelle reilusti arvostusta ja soimaan itseäni ennakkoluuloista tittelin suhteen. Jyvät täytyy erotella akanoista näissä tilaisuuksissa, mutta etukäteen sitä ei voi tehdä.

Vaihdan sanoja ja käyntikortteja, pudottelen sivulauseissa mainintoja, joiden tiedän herättävän kiinnostusta Liian suora ja innokas ei kannata olla, epäsuorilla menetelmillä pitää mielenkiintoa yllä. Täytyy taktikoida, sijoittaa itsensä oikein huoneeseen, katsoa suuntautuuko joukon virta kohti kahvipöytää vai hissiä, täytyy muistaa, että parhaat jutut vaihdetaan vasta lähtiessä, neutraalilla alueella aulassa ulko-oven edessä, kun ei enää olla Tilaisuuden valtapiirissä, mutta ei täysin sen ulkopuolellakaan.

Bussipysäkillä tutkailen käyntikorttien typografisia ratkaisuja ja ajattelen, että oikeastaan tämä strukturoitu rooliperustainen sosiaalisuus on loppujen lopuksi aikaa mukavaa.

Ei kommentteja: