28.8.06

Eiku mee siä eka

Olen esikoinen. Jos jokin asia, entiteetti tai muu sidosryhmä olisi ollut elämässäni tarpeellinen (tai ainakin hyödyllinen) niin viisas isoveli tai isosisko. Esikoisena joutuu raivaamaan tiensä itse ja selkä edellä. Sitä tietysti oppii kaikenlaista, mutta joskus liian myöhään, väärällä tavalla tai muuten vain hankalasti. Kun ystävät ovat suunnilleen saman ikäisiä kuin itse on, niin ei heiltäkään voinut paljoa enempää viisautta odottaa. Niinpä sitten kehitin huomaamattani elämänasenteen, jonka mukaan toisten kokemuksista ei voi paljoa oppia, sillä jokaisella on oma elämänsä, ja minä itse tiedän omalta osaltani parhaiten millainen maailma on ja miten se toimii. Se ei ole ylimielisyyttä, vaan tyhmyyttä ymmärryksen puutetta. Tällaisessa asenteessa on se vika, että silloin kun tietää väärin, ei tajua tietävänsä väärin. Ei myöskään tajua sitä, että joku toinen saattaisi ymmärtää, kyetä neuvomaan, valaisemaan ja muuten vain tulkitsemaan maailman tapahtumia paremmin kuin itse kykenee.

Näin vanhempana olen onneksi parantunut moisesta hölmöilystä. Keskustellessani tänään ystäväni J:n kanssa, joka on hieno yhdistelmä älyä, empatiaa ja skalpellinteräväksi hioutunutta tarkkanäköisyyttä, ajattelin mikä onni on omistaa itseään älykkäämpi ja viisaampi ystävä. Ei tarvitse kulkea selkä edellä. Ei tarvitse oppia kaikkea hitaasti ja vaikealla tavalla. Voi inspiroitua, voi viisastua.

3 kommenttia:

viive kirjoitti...

Ah, se onkin ollut esikoisuutta kaikki, minä itte-kapina ja (selkä)edelläkäyminen. Vii-sastuin (vai vii-sastelin..?).

Aamukahvin ääreltä tiistaipäivää,
vii

Dyro kirjoitti...

Sinäkin, siis. Pitäisi varmaan perustaa tukiryhmä. :)

Aivastuksin,

Dyro

tommi kirjoitti...

Esikoisena olon yksi lisärasite on luettelemiesi lisäksi se, että kokee velvollisuuden olla esimerkkinä nuoremmilleen. Jos ei mikään muu, se viimeistään tekee kaikesta hankalaa ja toivotonta.

Muuten olen sitä mieltä, että kukin on oman itsensä huonoin asiantuntija. Vartin tutustumisen jälkeen kuka tahansa ohikulkija tuntee minut paremmin kuin minä itse. Se johtuu siitä, että ihmisillä on psykologisia esteitä ajatella itseään objektiivisesti.