2.7.06

Palapelaamisen MM-kisat

Kumpi olisi parempi strategia tehdä 1 000 palan palapeli - etsiä ensin kaikki reunapalat ja koota niistä palapelille valmis kehys ja edetä siitä sisäänpäin, vai koota palapeliä sitä mukaa kun toisiinsa sopivia paloja sattuu löytymään?

Ensimmäinen tapa olisi systemaattisempi ja järkevämpi, mutta toinen tapa todennäköisesti tuottaisi enemmän mielihyvän hetkiä, kun sekavasta palamassasta koostuisi vähitellen suurenevia alueita, jotka linkittyisivät toisiinsa. Tämä on tietysti henkilökohtainen juttu.

Ovatko suuret palapelit olleet joskus oikein muodissa? Muistan, että 80-luvulla oli monella vanhempieni tuttavalla suuri palapeli seinällä. Yleensä jokin alppimaisema tai vastaava.

---

Pohdin edelleen mahdollisuutta muuttaa töihin vanhaan kotikaupunkiini. Valinta ei ole aivan helppo, sillä muutettuani minusta saattaisi alkaa tuntua siltä, etten koskaan päässyt kaupungista pois. Toisaalta taas olisin takaisin juurillani, joihin olen kovin kiintynyt. Kolmannelta minä en enää voisi nauttia pääkaupunkiseudulla tarjolla olevasta anonymiteetista, vaan olisin pikkukaupungin tapaan "kaikkien" tuntema, ja tuntisin "kaikki". Sellaista en jaksa, ja kammoan mahdollisuuttakin siitä, että minun tulisi olla osa jotain keskenään kännäävää hyvä veli -verkostoa. Kahden vaiheilla oleminen on rasittavaa, eikä se selviä siten, että luettelee asian positiiviset ja negatiiviset puolet ja punnitsee niitä sitten keskenään. Aionkin luetella asiat, joita elämässä on välttämättä oltava ja joita ei missään tapauksessa saa olla. Näin oletan pelkistäväni tyytyväisyyteni kannalta olennaiset asiat muutamaan riviin, ja saavani lisää vaihtoehtoja päätökselleni. Joka tapauksessa kaipaan muutosta. Pitkään olin sitä mieltä, että lievä ajoittainen ikävystyneisyys on merkki siitä että elämä on tasapainossa, ja niinhän se onkin, mutta mittani on nyt täyttynyt.

Ehkä taas päädyn käyttämään itselleni ominaista tapaa ratkaista ongelmia ja hankalia valintatilanteita, ja jollakin tavalla vesitän koko jutun. Englannin kielellä tätä kuvaava ilmaisu olisi pommin purkamista kuvaava verbi defuse, mutta puhutaan nyt suomeksi vesittämisestä, vaikka se ei olekaan yhtä miehekäs ilmaisu.

Telkkarista on värit sekaisin, ostamani intialainen tee aiheuttaa kutinaa ja kahviakin on hankala keittää, koska suodatinpussit ovat loppuneet. Kahvinkeitin menee synkeästi tukkoon jos kahvia mättää rohkeasti paljaaseen suppiloon. Täytyy liuottaa kofeiinipilleri vesilasilliseen, että saa päivittäisen annoksensa.

2 kommenttia:

Hurina kirjoitti...

1. Minä aloitan aina palapelit reunapalojen etsimisellä ja kehyksen rakentamisella. Luultavasti teen niin, koska minusta se helpottaa kokoamista ja on hauskaa aloittaa, jostain helposta...

2. Oletko jo saanut työpaikan suhteen päätöksiä tehtyä? Kuulostaa vähän siltä, kun et oikein haluaisi muuttaa, koska mietit tuota vesittämistä. Luulen, että usein tällaisissa asioissa ovat vastakkain järki ja tunne, niin että ihminen itse asiassa pohjimmiltaan jo tietää, mitä haluaa, mutta erinäiset järkiperusteet puolesta ja vastaan, estävät häntä uskomasta itseään. En tietenkään tiedä, onko sinun tapauksessasi niin. ;) Mitenkäs olisi joku kolmas vaihtoehto?

3. Klassinen tapa korvata puuttuva suodatinpussi, on vääntää korvike talous- tai vessapaperista. Tosin tämä postaus on jo sen verran vanha, että ongelma lienee ratkaistu. ;)

Dyro kirjoitti...

Kolmas tapa, aivan! Sen otin käyttöön ja nyt odottelen tuloksia. Jos ei A eikä B niin sitten C.