12.4.06

Nivelet ovat hyvä keksintö

Ruumiilla on selvästi omat vakaat tasapainotilansa, joihin se ajautuu kun olosuhteita muutetaan. Liikunnan puutteesta kärsivä ruumis alkaa haluta rasvaa, suolaa ja sokeria, kun taas liikkuvalle ruumiille ne eivät oikein maistu. Mistähän tämä johtuu? Muuttaako rasvakudoksen kertyminen hormonieritystä? Mahakumpuni on kasvanut, ja seköhän saa himoamaan epäterveellisiä asioita? Nyt täytyy muuttaa suuntaa ja palata taas tavallisen ruokavalion pariin.

Tämänpäiväinen lenkki oli jo mukava. Kunto ei sentään ole laskenut pohjalukemiin. Aloitin juoksemisen noin vuosi sitten, ja silloin jaksoin lönkytellä noin 100 metriä ennen kuin oli pakko alkaa kävellä. Juokseminen alkaa tosin kyllästyttää, mutta se on aivan oma syyni, koska joraan koko ajan samaa rataa. Se on ainoa, jossa on mukava hiekkapohja. Asfaltilla juokseminen on todella epämiellyttävää, mutta jos juoksisi teitä pitkin, olisi enemmän reittivaihtoehtoja. Tietysti pyöräilykin olisi poikaa. Voisin ajaa pyörällä töihin ja takaisin, 16 kilometriä suuntaansa. Se olisi varmaan aika hyydyttävää aluksi, mutta siihenkin tottuisi, ja töissä on suihkukin.

Oli tylsää tai ei, liikuntaa on pakko harrastaa, jotta pää pysyy edes jotenkin selvänä, ajatukset kasassa ja aloitekykykin toiminnassa.

Ei kommentteja: