21.4.06

Marmorikuulia ei valmisteta marmorista

Jaahas, kevät on pudonnut kaupunkiin.

Miksiköhän ajantajuni ei koskaan kulje samaa tahtia kuin kellon viisarit tai kalenterin päivät, vaan matelee talvet ja kiitää kesät? Nytkin tunnen kuinka aika nopeutuu taas. Varmaan se johtuu valon määrän lisääntymisen tahdista - alkukeväästä päivä pitenee pikku hiljaa ja loppukeväästä aimo harppauksin. Minun pitäisi varmaan asua etelämpänä, etten reagoisi näin voimakkaasti vuorokauden pituuteen. Harkitsin edellisen lauseen kahden viimeisen sanan poistoa, mutta enpä poistakaan, kun ne kuvaavat asiaa hyvin. Vuorokaudessa on tällä hetkellä 16 tuntia. Keskikesällä niitä on 8, keskitalvella 36. Tunti on subjektiivinen aikayksikkö, ja kellon mittaama tunti sen halpa, standardimuottiin pakotettu jäljitelmä, arvoton keskiarvo.

Ikkunasta näkyy alasinpilviä. Nyt alkaa voimakkaiden ilmavirtausten, kumpupilvien ja katupölyn aika. Keväisin ajattelen usein Venäjän laajoja aroja. Juuri nyt haluaisin mennä Kazakstaniin keräilemään venäläisten rakettien osia, joita Baikonurin kosmodromilta lähtevät raketit pudottelevat matkallaan kiertoradalle.

Ystäväni matkusti Kirgistaniin, ja tuli kutsutuksi paikallisten häiden kunniavieraaksi vain siksi että oli ulkomaalainen. Hieno homma, mutta minä ajattelisin juhla-ateriaa syödessäni, että pitäisikö minun röyhtäistä aterian päätteeksi. En osaa röyhtäillä tahdonalaisesti, ja pahimmassa tapausessa minua pidettäisiin epäkohteliaana.

Kirgistanin leima passissa olisi hieno, mutta USA:han matkustaessa sitä saatettaisiin ihmetellä maahantulotarkastuksessa. Arabitaustainen tuttavani ei uskalla enää matkustaa USA:han edes työasioissa, mutta se johtuu siitä, että hänen etunimensä on Lenin. Ymmärrän, varmuus on aina paras.

Alpeilla täytyisi käydä, myöskään en panisi pahakseni aavikkoretkeä, vaikka aavikoista oikeasti unelmoin vain syksyisin. Vielä vähemmän panisin pahakseni kunnon kiertoratakeikkaa avaruusaluksessa, vaikka liikepahoivoinnille olenkin herkkä. Painajainen: olen Linnanmäellä Viking-laivassa, sähköt katkeavat, ja laiva jää vapaasti heilahtelemaan, koska sen jarrut toimivat sähköllä. Näin on oikeasti tapahtunutkin. Kai pahoinvointiinkin lääkitystä on. Haaveilen myös kuumatkasta turisteille, laskeutua ei tarvitsisi, mutta jos matalalta viistettäisiin Kuun pintaa niin siitäkin pitäisin. Siinä vaiheessa kun edes kiertoratakeikkoja järjestetään, olen varmaan niihin liian vanha.

3 kommenttia:

Veloena kirjoitti...

Ja miksi kellot luotiin: ennustamaan taivaankappaleiden liikkeitä täsmällisemmin...
palauttakaamme ne alkuperäiseen funktioonsa.

Rannekelloni on kineettisellä energialla toimiva ekokello ja koska se on harvoin ranteessa, se näyttää vessan pyyhekoukussa aina aikaa viisitoista kaksitoista. (En halua ajatella aikaa kolmen jälkeen valveilla joten sublimoin näytön iltapäivitetyksi.)

Nalle Puhin kello on paras.

Dyro kirjoitti...

Niin! Silloin meillä olisi vähintään kaksi kelloa, joista toinen näyttäisi tähtiaikaa ja toinen aurinkoaikaa, ja tähtiaikakello edistäisi joka päivä neljä minuuttia. Normaaliaikaa ei olekaan. Ajan mittaaminen venyy ja paukkuu jo pelkästään maapallon hyrrätessä rataansa Auringon ympäri, eikä herra Einsteinia tarvitse vielä edes mainita.

Mette kirjoitti...

Karta kirgisialaisia häitä. Eräs matkakirjailija meni ja sai erityisenä kunnianosoituksena syödäkseen lampaan silmän. Ei ollut ilahtunut.