6.4.06

Klikkaa tästä

Tänään oli hyvä päivä. Kuukausia valmisteltu, palaveerattu,työstetty ja hikoiltu asiakkaiden koulutustilaisuus meni aivan nappiin. Vaikka mitään työstressiä ei olekaan ollut, olen kärsinyt puolitoista viikkoa unettomuudesta ja veltosta melankoliasta, joka alkoi epämääräisen flunssastelun jälkeen. Univelkaa oli kertynyt rutkasti, ja tänä aamuna piti vielä herätä ennätysaikaisin, koska tilaisuus alkoi aikaisin ja minun oli oltava paikalla etukäteen. Totuttuun tapaan pyöriskelin sängyssä puoli kahteen niitä näitä miettien. Näin unia nahkahousuisesta naisesta joka oli kehittänyt mieltymyksen pieniin mustakahvaisiin linkkuveitsiin.

Yllättävää kyllä aamulla heräsin täysin pirteänä, ja tiesin heti että tänään kaikki onnistuu. Ja niin tapahtui. Jesjes! Voittajaolo sekä minulla että koko työryhmällä. Oli kertakaikkiaan mieltä ylentävää nähdä kuinka tilaisuuteen osallistujat saivat meiltä paljon enemmän kuin osasivat odottaa - ei mitään myynti- tai markkinointilöpinää jonka läpinäkyvyys vain vaivaannuttaa, vaan tuhdisti silkkaa ja tiukkaa faktapitoista asiaa. Niin sitä pitää! Faktatieto hallitsee! Kukaan asiantuntija ei jaksa epämääräistä myyntikökköä pitkään. En minäkään, ja siksi en sitä myöskään toisille asiantuntijoille halua tarjota.

No, ruokatarjoilukin oli ykkösluokkaa, mikä varmaan auttoi.

Iltasella astuin legopalikan päälle, joka teki syvän haavan päkiääni. En huomannut sitä ennen kuin aloin ihmetellä olinko tallannut mustikan liiskaksi, kun sukkani oli punertava ja tuntui märältä. Vertahan se oli, ja verisiä jalanjälkiä oli jono keittiöstä sohvalle. Huomasin, että veriläiskät näkyvät myös olohuoneen punaisessa räsymatossa.

2 kommenttia:

LL kirjoitti...

Hienoa, onneksi olkoon!
(Tilaisuuden onnistumisesta, ei siitä legopalikasta).

Dyro kirjoitti...

Kiitosta vain! Nyt jaksaa taas odottaa kevättä joka ei näytä tulevan ollenkaan.