9.4.06

Halkeamia

Näin viime viikolla painajaisen, että asuntoni kattoon ilmestyy halkeama joka laajenee ja lopulta koko talo sortuu jyristen. Töistä palatessa väsyttää niin että on otettava torkut, vaikkei töissä ole mitenkään erityisen stressaavaa. Öisin valvottaa ja aamuisin nukuttaa ja koko ajan on inha levoton olo.

Lopulta viitsin todeta itselleni, että tällainen elämisen perustavaa laatua oleva hankaloituminen olosuhteiden pysyessä vakiona on silkkaa liikunnan puutetta. Tänään kävin taas juoksemassa pitkästä pitkästä aikaa. Kunto on huonontunut paljon syksystä, mutta ei se nytkään aivan toivoton ole. Täytyy vain alkaa hikoilla säännöllisesti, niin elämä alkaa tuntua yksinkertaisemmalta ja sumu hälvenee päästä. Pääsin jo lenkin loppupuolella taas tuttuun ajatuksettomaan olotilaan, ihan ohimennen vain, mutta se on sentään hyvä merkki.

Luin Olavi Paavolaisen vuonna 1936 julkaistun, Natsi-Saksaa havainnoivan teoksen Risti ja hakaristi. Paavolainen oli kutsuvieraana saksalais-pohjoismaisessa kirjailijatalossa, ja pääsi tutustumaan Natsi-Saksaan ja natsien ajattelutapaa hyvin läheltä. Paavolainen näki erittäin hyvin, mitä tuleman piti. Heti alkupuolella törmäsin seuraavaan havaintoon kansallissosialisteista:

Huumorin puute pisti erikoisesti silmään Dichterhausin monissa virallisissa illanvietoissa, jolloin läsnä oli lukuisia kansallissosialistisia kuuluisuuksia ja johtohenkilöitä Lyypekistä, Hampurista ja Berliinistä. Näillä ihmisillä ei ole ilmaa, jota hengittää; he tukehtuvat viralliseen, hälisevään optimismiinsa ja intoiluunsa.
Huumoriton hälisevä optimismi ja intoilu. Tietenkin! Minulle tuli saman tien mieleen, ne kerrat jolloin olen kohdannut vastaavanlaisia optimistis-innokkaita julistajia. Tietyt uskonnollisten järjestöjen edustajat, kuten Kristuksen seurakuntalaiset ja Opus Dein jäsenet ovat olleet sellaisia, mutta myös joissakin talouselämän edustajissa on aivan selvästi samoja pirteitä. Vahva usko omaan asiaan, pakottava into kertoa siitä muille ja silmiinpistävän kömpelö huumorintaju.

Paavolainen toteaa myös, että natsismi on/oli politiikan lisäksi ennen kaikkea tunteisiin perustuva uskonto, omine uskonnollisine myytteineen ja symboleineen. Miten muuten voisi ollakaan? Totalitaarinen ideologia voi olla totalitaarinen vain jos kykenee ottamaan uskonnon paikan. Pelkkä teorian tasolla liikkuva ideologia ei tempaa suurten joukkojen tunne-elämää mukaansa, eikä näin voi syrjäyttää muita ideologioita ja uskontoja.

Natseille kävi onneksi huonosti, ja kommunismi romahti myöhemmin. Äärioikeistolaisia ja -vasemmistolaisia osataan jo varoa. Katsellessani videota muslimien Lontoossa pitämästä Tanskan vastaisesta mielenosoituksesta (suuri tiedosto, pitkä latautumisaika), aloin pohtia, miten pinnallisella tasolla ääriainesten tunnistaminen kuitenkin on. Jos videon mielenosoittajat huutaisivat samat asiat, mutta kantaisivat hakaristinauhaa käsivarressaan, heidän ideologiansa vaarallisuus olisi päivänselvää. Nyt vaaraa ei tunnisteta, tai sitä ei haluta tunnistaa, ja se selitetään ymmärrettäväksi reaktioksi uskonnollisten tunteiden loukkauksen jälkeen. Minä näen tuossa videossa aivan uuden totalitaarisen ideologian kannattajien riehuntaa. Uusia natseja, niin sanoakseni.

(Ei ole väliä mikä taho tuota videota pitää sivuillaan, videon sisältö on asian ydin.)

Ei kommentteja: