9.3.06

Hyttyskierukan savu ei karkota kuin ihmisiä

Oli juhannus ja minä olin kai kahdentoista tai kolmentoista, en muista tarkkaan, kädet ja jalat venähtäneet joka tapauksessa pitkiksi ja ruumiiseen asettunut hoippuva levottomuus. Kaverit olivat kaikki vanhempiensa luona mökeillä tai kotonaan, minä ja veljeni olimme perheen kanssa kotona.

Kotona oli tylsää, teki mieli kävellä ympyrää, ja kun ilta läheni, levottomuus kasvoi. Otin pyörän ja lähdin joen rantaan ajelemaan, siellä oli suuri hiekkateitä ja kenttä veneiden talvisäilytystä varten. Ketään ei näkynyt missään, ajelin vimmatusti teitä pitkin edes takaisin, kunnes menin kentälle kurvailemaan. Kentän laidassa makasi revitty kirja. Kansien kontaktimuovi paljasti, että se oli kirjastosta. Kumarruin lukemaan.

Mitä miettii vietnamilainen sotilas, jonka suolet pursuavat vatsan haavasta ulos...
Ja niin edelleen. Katsoin kirjan selkämystä: Hannu Salama - Juhannustanssit. Olin hämmentynyt koko yön. Kuka oli suuttunut juhannuksena juhannuksesta kertovalle, väkivaltaista tekstiä sisältävälle kirjalle niin että oli repinyt sen riekaleiksi? Se oli oudoin juhannus jonka olen viettänyt.

Seuraavan juhannuksen vietimme kavereiden kanssa kaakaolla maustettua kiljua juoden.

5 kommenttia:

pagisija kirjoitti...

"kaakaolla maustettua kiljua juoden"

Jösses :P.

Anna-Jo kirjoitti...

Se tuo levottomuus ruumiissa. Mahtavasti kuvattu.

Täytyypä kuvata yksi teinijuhannusmuisto kanssa. Vaan nyt ei ehdi, avajaisiin avajaisiin!

Dyro kirjoitti...

No onhan se toki nynnyä, mutta raaka kilju rääkkäsi makuhermoja liiaksi.

Anna-Jo kirjoitti...

Bileidea helvetistä: kaveri OIKEESTI oli ollut "eka känni"-bileissä. Siellä piti juoda sitä stuffia ja sama määrä kuin millä oli ekan känninsä saattanut toteen teininä.

Vieläköhän minttusuklaa-aperitiivia valmistetaan...? Oi laatta.

Dyro kirjoitti...

Anna-Jo, tässä vihje. Sinua saattaisi kiinnnostaa Lentävän juuston kirjoitus Asterixista ja painovoimasta.